Sisustustyypillistä

Sain joululahjaksi yllättävän, mutta erittäin mieluisan design-lampun. Materian keräily sikseen, heitin kaksi vanhaa valaisinta vaihtoon uuden tieltä, joten olen tästä hyvillä mielin.

Varsin tyypillistä itseltäni oli toki sen aiheuttama reaktio: ensin kävelin lampun kanssa ympäri pientä asuntoani, kokeilin sitä eri paikkoihin, eri kulmissa. Pari tuntia myöhemmin löysin itseni kirjakasojen ja kasattujen tuolien keskeltä, matot rullattuna. Pienestä sisustamisesta tuli totista puuhaa, kun raahasin sohvaa toiselle puolelle huonetta ja asettelin pieniä valokuvakehyksiä millintarkasti hyllyn päälle. Onnistuin aivan vaivihkaa muuttamaan koko huoneen järjestyksen toisenlaiseksi, tosin ehdottomasti parempaan suuntaan. Tunnelma on vieläkin valoisampi ja avarampi ja näky rauhoittaa sisustussilmääni. Mikä mukavinta, televisio on nyt poissa.

Toisin kuin hyvin, hyvin usein vastaavanlaisissa tilanteissa aiemmin, minulla ei ole kirjoitettuna pitkää listaa asioista ja tavaroista, joita nyt tarvitsisin täydentämään sisustustani. Olen tietoinen siitä, että muutama asia voisi olla paremmin, mutta tiedän myös sen, että parantelu ei lopu koskaan. Yritän mielummin hyväksyä seinät ja lattiat, joiden väristä ja materiaalista olen ehtinyt aiemmin purnata, tai siitä faktasta, että sohvani ja ruokapöytäni riitelevät muiden kalusteiden kanssa värityksellään. Sohvalle olen levittänyt oikeanvärisen huovan ja pari koristetyynyä, ruokapöydällä on pöytäliina. Jatkuva viilaus ja hiominen kohti täydellisyyttä uuvuttaa, nautin mielelläni pienistä säröistä sisustussääntöjen keskellä.

Olen saanut viime päivinä myytyä aika mukavasti vaatteitani ja hitaasti tuo mörkö (eli valtava ikea-kassi, jossa on kaikki uutta kotia etsivät vaatteet ja muut roinat) kutistuu ja kutistuu. Voi kun joku tulisi ja hakisi sen pois! Mietin huvikseni, millä summalla myisin koko roskan. Summa on todella pieni ja sai minut taas kerran miettimään, millaisen määrän rahaa olenkaan upottanut tuon kassin sisältöön – ja mitä siitä itse saan vastineeksi.

Ikea-kassin häviäminen asunnostani tulee todennäköisesti vielä entisestään lisäämään helpotustani. En nimittäin edes yritä kätkeä sitä, vaan se on suorastaan törkeästi esillä ensimmäisenä, kun joku astuu ovesta sisälle. Ei piilotella tosiasioita!

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Asuminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s