Kun ulkona viilenee…

… voi hyödyntää sisällä oleskelun kaappeja koluten!

Toistelen tätä itselleni säännöllisin väliajoin, mutta on se vain jännä kuinka sitä karsittavaa on edelleen. Joka kerta, kun olen viimeisten muutaman vuoden aikana tehnyt uffiin meneviä pusseja ja kirppiskasoja, olen varma, ettei kotonani ole enää ”juurikaan mitään poisheitettävää.” Ja sitten sitä taas hetken päästä kuitenkin on.

Ei suinkaan sen takia, että olisin haalinut tolkuttomasti lisää tavaraa, vaan siksi, että oman tarpeen tajuaminen kehittyy hitaanlaisesti. Silloin, kun minulla oli kaksion verran tavaraa kaapit piukassa ja varastossa kolme ikeakassillista lisää, sain poistettua ne ikeakassit ja koin suuren helpotuksen. Eihän sitä voisi kuvitellakaan, että tavara katoaisi viikonlopun aikana minimiinsä, ei sitä itsekään tiedä kuinka vähällä pärjää.

Tasainen vähentäminen on pehmeä lasku kohtuulliseen lopputulemaan, sen kanssa ei sovi liikoja kiirehtiä. Keräsin nurkistani kaksi pussillista myytäviä vaatteita ja pussillisen uffille meneviä, ja tiedän, että vaatekaapissani on edelleen vähentämisen varaa. Mutta aina kun on onnistunut karsimaan hieman, on hyvä tunnustella miltä jäljelle jäänyt vaatevalikoima tuntuu. Riittääkö, onko liikaa, tulisiko jotain korvaavaa ostaa tilalle?

Suunnitelmissani olisi kehitellä ja fiilistellä vaatekaappiani nyt jonkin aikaa ja sitten voisin kirjoitella päivitettyä listaa siitä, mitä siellä nyt oikein onkaan.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Päivä, jolloin toin tavaroita takaisin.

Karsintalinjalla on tapahtunut huimia edistysaskeleita viime aikoina ja olen vienyt kesästä alkaen muutamia kassillisia vaatteita ja muuta tavaraa varastoon. Tarkoitus oli selvittää, kaipaanko sivuun heitettyjä vaatteita vai olenko valmis ihan konkreettisesti luopumaan niistä. Pyörittelin mielessäni ajatusta, jossa heittäisinkin nuo kassit sisältöä vilkaisematta uff-laatikkoon, mutta maltoin mieleni.

Yhtenä syynä on saattanut olla viime päivinä bongaamani artikkelit tavaran kierrätyksen ekologisesta probleemasta, olen siis alkanut kyseenalaistamaan rivakkaa tavaranpoistotapaani. Tämä pätee erityisesti vaatteisiin. Ymmärrän hyvin, että ekologisuuden hehkutukselta häviää pointti tilanteessa, jossa vaatteita kyllä kierrätetään, mutta niiden tilalle ostetaan uusia. Itse olen analysoinut oman tilanteeni suunnittelemalla mielessäni toimivan vaatekaapin, jota nyt tavoittelen. Totuus on kuitenkin, että tämä vaatekaappi koostuisi sen verran laadukkaista (eli kalliista) vaatekappaleista, että en ole kykeneväinen muuttamaan garderoobiani aivan silmänräpäyksessä. Ja totuus on myös se, että minulla on ihan passeleita vaatteita tälläkin hetkellä. Päätin siis hieman rauhoittaa tilannetta ja poimia joitain jo sivuun heitettyjä vaatteita takaisin kaappiin ja keskittyä käyttämään vaatetarjontaani sataprosenttisesti, en vain lemppareitani. Tämän pitäisi olla mahdollista, sillä kaikki vaatteeni ovat kuitenkin kropalleni sopivia ja mieluisia. Tilanne on ollut todella erilainen vielä vuosi sitten.

Nyt vaatekaapissani on täydempää, mutta uskon tilanteen olevan vielä hallinnassani 🙂 tällä hetkellä on useampi paita, jotka ns. vetelevät viimeisiään, joten luonnollista poistumaa on odotettavissa vuoden vaihteeseen mennessä.

Katsaus vielä viime viikon budjettiin. Pientä (mutta odotettua) extraa tuli lahjan myötä, ja apteekkiin meni yllättävä summa. Lauantainen pyhäpäivä sai taas aikaan pienimuotoisen ”ostetaan nyt vähän enemmän kun kaupat on kiinni” – aivokooman, joten vähemmälläkin olisin pärjännyt.

Kokonaissumma 108,67 euroa, josta voisi miinustaa lahjan ja apteekkikulut. Näiden jälkeen ruokaan meni noin 70 euroa. Koululla tuli syötyä lähes joka päivä. Tämä viikko koitetaan tasoitella.

Kategoria(t): Uncategorized | 4 kommenttia

Don’t let your happiness depend on something you may lose

Mietin tänään kotiani järjestellessä, mitkä tavarat tuottavat minulle erityistä iloa ja onnea. En puhu mistään välttämättömyyksistä (”onpa mahtavaa, että minulla on hammasharja!”) vaan sellaisista, joita ilman kyllä pärjäisi normaalissa elämässä, mutta joita on nimenomaan halunnut, ei ehkä ensisijaisesti tarvinnut. Toki tämäkin määritelmä on varsin hankala nykyään, koska liitän tähän tarvitsemiseen sekä läppärin että kännykän. Kyllä sitä ilmankin pärjäisi, mutta se olisi nykyään haastavaa.

Kun katselen ympärilleni, näen sohvan, jossa tälläkin hetkellä istun läppäri sylissä kirjoittamassa. On vanha lipasto, kapea hylly, työpöytä joka palvelee myös ruokapöytänä. Keittiötasolla on yhtä sun toista; mikro, vedenkeitin, teepurkki ja kahvinkeitin. Kodissani on yhteensä viisi mattoa, johtuen lähinnä siitä että haluan piilotella rumaa muovimattoa. Seinät ovat täynnä tauluja, taas kerran johtuen lähinnä rumista seinistä, mutta myös mieltymyksestä täyttää seinät.

Pidän tavaroista, joita olen kotiini haalinut, mutta en tunne juuri mihinkään sen kummempaa kiintymystä. Ja se tuntuu aika mukavalle, lopulta. Suunnatonta iloa tunnen aika harvoista asioista, tällä hetkellä iloitsen suhteettoman paljon erittäin käytännöllisistä lenkkareista (tarpeeksi hyvännäköiset kaupunkilomalle ja silti superhyvät juoksulenkille) sekä puhelimestani, joka kestää kömpelön omistajansa jatkuvat hutiloinnit hajoamatta vaikka lentääkin välillä asfaltille tai putoaa pieneen lammikkoon.

”Don’t let your happiness depend on something you may lose” onkin harvinaisen hyödyllinen ajatelma, jota sopii miettiä. Pohdiskelin hetken omia onnellisuuden lähteitäni, eivätkä ne lähtökohtaisesti sisällä paljoakaan materiaa. Nautin loputtoman paljon omasta ajastani, siitä kun saa rauhassa olla ja miettiä asioita, haaveilla tulevasta ja analysoida tapahtuneita. Olla koiran kanssa, keskustella enemmän tai vähemmän syvällisiä ystävän kanssa (kahdestaan mielellään, en viihdy isoissa porukoissa), matkustella kauas tai vaikka vain naapurikaupunkiin, siivota kotia, lenkkeillä, opiskella, syventyä uusiin kieliin ja tyhjentää kaappeja ja pöytätasoja turhista tavaroista 🙂 Vapaus käyttää runsaasti aikaa itsensä kehittämiseen, liikkumiseen ja rentoutumiseen on aivan olennaisen tärkeää. Kaikenlainen minuutintarkka aikataulutus saa stressitasot superkorkealle eikä jatkuva ostaminen ole ollut pitkään aikaan erityisen palkitsevaa.

Vielä viime viikon menokatsaus tiivistettynä; 49,75 euroa, josta 31,15 euroa ruokaan, loput matkakuluja. Oli vähän erilainen viikko, reissuntäyteinen. Nyt taas arki rullaa.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

menot viikolla 42

Jatketaanpas siitä mihin viikko sitten jäätiin 🙂

ma: siwa 9,47€

ti & ke: –

to: keittolounas 2,25 €, parturikäynti 17€, punnitse&säästä 7,05€, LIDL 11,33€

pe: eläinkauppa 12€

la: –

su: LIDL 19,83€

Kaikkinensa 78,93 euroa.

Mitä fiiliksiä viime viikosta? Olen iloinen siitä, että kulutus pysyi maltillisena enkä käynyt syömässä ulkona kertaakaan. Tietynlaista extraa tuossa oli nyt hiusten leikkaus ja koiran ruoat, tai niitä en laske varsinaiseen ruokabudjettiin. Punnitse&säästä on loistokohde gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle ja ostinkin sieltä näkkäriä ja pastaa.. ei ole halvinta mahdollista, mutta minä miellänkin hyvät gluttituotteet herkutteluksi.

Huomaan itsessäni sellaisen eron kuluttajana, että kun tiedän laittavani kuitit talteen ja kaikki kulut ylös, ei ole yhtä kovaa houkutusta tehdä turhia ostoksia. On ikävää, kun niistä joutuu sitten myöhemmin tietyllä tapaa edesvastuuseen 🙂

Marraskuussa on odotettavissa tuparia ja pikkujoulua, jossa menee ylimääräistä hipparahaa, joten yritän parhaani mukaan pitää menot maksimissaan 80 eurossa/viikko (ja siis varsinaisen ruuan 50€/vko!) loppukuukauden. Katsotaan miten tavoite toteutuu!

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

menopäiväkirja, viikko 41

Laitetaanpa tännekin ylös, niin ei varmasti huku paperinkeräykseen tai takkaan.. jaa mikä? no pikku vihkoseni sisältö, johon olen alkanut raapustamaan päivittäiset menoni. Tässä on nimittäin käynyt sellainen juttu, että tilillä on summa x, jota olisi tarkoitus venyttää maaaahdollisimman pitkään, optimistinen ajatus olisi talven yli maaliskuulle. Opiskelijan menot ovat kohtuullisen pienet, mutta ruokakulut ovat aina olleet syntini, en vain hanskaa minikuluja safkaosastolla… ja joku muutos on tultava!

Olen pitkästä aikaa intoutunut tekemään ihan perusruokia ja ihmettelenkin, minne ne kouluaikaiset kotitaloustaidot ovat jääneet (silloin komeili kymppi todistuksessa 😀 ) nyt tuntuu että nakkikastike on klimppikastike ja perunasose muuttuu liisteriksi. Innostuin minä leipomaankin, en vain kehdannut kertoa siitä kenellekään muulle vaan söin puoliraa’an taikinatuotokseni vähin äänin pois.. Että sellainen tilanne täällä.

Syksyn ajan olisi tarkoitus tehdä edullista ruokaa, syödä yliopistolla mahdollisimman usein, kerätä ruokakauppakuitteja ja analysoida vähän syvällisemmin sitä, mitä sieltä tulee aina kotiin kannettua. Ruokaan ei saisi mennä yli 50 euroa viikossa. Ylipäänsä kiinteiden kulujen jälkeen (vuokra+laskut+bussikortti) käyttörahaa olisi 300 euroa kuukaudessa. Ihan kohtuullista siis, pienemmälläkin ihmiset ovat pärjänneet, ja tulevat pärjäämään, mutta itselleni se on ollut pikkuisen turhan pieni summa. Inspiroidun aina kovasti lukiessani juttuja ihmisistä jotka elävät minimaalisella rahalla (ja ovat siihen tyytyväisiä!) ja koitan etsiä itsestäni samanlaista arvomaailmaa. Se on välillä vaikeaa.

Viikolla 41 kului rahaa seuraavanlaisesti:

ma: –

ti: tokmanni 8,92 € (hammastahna, 2xhuomiovalo, kananmunat), LIDL 20,61 €

ke: yliopisto-lounas 2,60 €, ravintolaruoka illalla 8,5€

to: yliopisto-lounas + jälkiruoka 4,50€

pe: kirjakauppa 0,30€ (pieni vihko), yo-lounas 2,60€, LIDL 6,80€

la: –

su: LIDL 17,10 €, ravintolaruoka 10,50€

Mitä tästä päättelisi? Kahdesti ulkona syömässä, tosin paikat valikoituivat halvimman mahdollisimman politiikalla. Siitä huolimatta se söi ruokabudjettiani 20 eurolla. Päätin tästedes, että käyn ulkona syömässä enintään kerran viikossa, en kuitenkaan joka viikko. Ruokalaskut kuulostavat aika kohtuullisilta mielestäni, en ole vielä avannut tarkemmin kuittien sisältöä, joten sieltä huomannee nopeasti mahdolliset ”häirikköruuat”, jotka voisi jättää kaupan hyllylle. Yliopistolla käyn mielelläni syömässä edullisen hinnan puolesta, tosin siihenkin saa viikottain laitettua ruokabudjetistaan 13 euroa.

Tästä jatketaan!

Kategoria(t): Uncategorized | 4 kommenttia

repulla reissasin

Ehdin tehdä kesällä lyhyen kaupunkimatkan Euroopassa ja tällä kertaa sain vihdoinkin testattua uusvanhan (tässä kontekstissa tarkoitan termillä reppuani, joka on yli 10 vuotta vanha, mutta ollut äärimmäisen vähällä käytöllä, eli uusvanha :p) reppuni, joka oli hyvä pestissään. Minulla onkin kaksi erilaista reppua joilla tehdä reissuja; tämä mckinleyn 28-litrainen sekä vanha kouluaikainen nahkareppuni, joka on hieman simppelimpi ja ehkä kuitenkin vähän ”katu-uskottavampi”.

Koska molemmilla on ikää yli vuosikymmen, päätin säilyttää ne molemmat. Varsinkin vanhassa nahkarepussani on kulumaa sen verran, että pelkään pahoin sen käyvän viimeisiä vuosiaan… Joten tarjoan repulle kunniallisen lopun pitämällä sitä kevyissä tehtävissä loppuun asti 🙂

Matka oli todellakin lyhyt ja sikäli helppo matkatavaroiden suhteen, että asuin ystäväni luona. En tarvinnut mukaani mm. pyyhettä, shampoota, puhdistusaineita, lakanoita, makuupussia tmv. Pitkälti sama tilanne, kuin jos olisi majoittunut hotelliin, mutta purkkien ja purnukoiden määrä oli pienempi, koska saatoin lainata ystävältäni tiettyjä tuotteita.

Noin puolet repun painosta oli tuliaisherkkuja, mutta niiden lisäksi pakkasin mukaani pitkän hameen, kaksi t-paitaa ja topin yövaatteeksi. Päälläni oli housut, t-paita ja nahkatakki. Vaihtokenkiä en ottanut ollenkaan, vaan menin halvoilla kevyillä ballerinoilla. Kaikki vaatteet sopivat keskenään hyvin yhteen. Vaatteiden lisäksi mukaan tuli rajoitettu määrä kosmetiikkaa, puhelin ja kamera + laturit sekä vastaavat olennaiset tarvikkeet.

Olen iloinen siitä, että voin minimoida kosmetiikan tarpeeni hyvinkin minimiin, vielä pienempään kuin mitä aiemmin olen ajatellut. Olen muutenkin vähentänyt meikkiä arjessa ja uskon, että se helpottaa myös pakkausvaiheessa, kun rajauskynät ja poskipunat voi jättää pois – eihän niitä ole käyttänyt kuukauden sisällä muutenkaan kuin kerran pari.

Samoin olen löytänyt hameet uudella tavalla ja olen hoksannut kuinka kevyitä ja monikäyttöisiä ne ovatkaan vaatetuksessa. Laitoin vaatekaappi-inventaariossani parit vanhat housut pois (kuluneita) enkä koe ollenkaan tarvetta laajentaa housuvalikoimaani, mutta yhdelle arkisen siistille puolihameelle voisi olla tilausta.

Viikonloppuna siivoillessani keksin seuraavaksi projektikseni suunnitella kuinka saisin kaikki tavarani mahtumaan tuollaiseen keskikokoiseen yliolan laukkuun, jos matkakohteena olisi jokin etelän rantakohde… Tälläinen minä olen, saatan tutkia kirjoittamaani matkatavaralistan raakaversiota ja pohtia miten sitä soveltaisi erilaisia reissuja varten. 🙂 Minkäs teet, suunnitelmallisuus ja listat vaan ovat suurta huvia 😀

 

Kategoria(t): Matkalla, Pakkaaminen | Yksi kommentti

Syyssiivous

DSCN2185

Ilmojen viilentyessä on yksi asia, johon tulee tartuttua asiaa sen enempiä pohtimatta; kaappien siivoukseen! Kesä meni taas rytinällä töiden viedessä kaiken energian ja loput puhdin rippeet veivätkin tuo kiitettävän pituinen hellekausi. Nyt jaksaa istua tällä omassa, pienessä, parvekkeettomassa yksiössä ja nyhertää kaappeja järjestellen.

Kesällä tuli tyhjennettyä yksi kohtuullisen kokoinen talo, josta tuli siirrettyä jätelavan lisäksi tänne omaan kopperoon melkomoinen määrä materiaa. Kesällä niitä ei ehtinyt sen enempää järjestellä eikä pohtia niiden tarpeellisuutta, mutta nyt olen vihdoinkin päässyt koluamaan kummallisen täysiksi kertyneet laatikkoni ja tavaran raakkaus on ollut armotonta. Valtaosa siiretystä tavarasta on ollut turhaa täällä pölyttymässä, kuten vähän arvasinkin.

Kaikenlaista outoa sitä on onnistunutkin keräämään nurkkiinsa, olen nimittäin kerännyt kaksi muovipussillista muovipusseja. Niitä on loputon määrä, sillä yksi laatikko keittiössä on jo aiemmin omistettu muovipusseille, joita käytän roskapusseina ym. vastaavaan. Minullahan on siis ihan erikseen roskapusseiksi ostettuja muovipusseja, mutta muovin määrä on tolkuton. Hävitin kaksi muovipussillista muovia ja minulla on edelleen täällä noin sata muovipussia. Kangaskasseja olen viljellyt jokaiseen laukkuuni, mutta siitä huolimatta muovi tunkeutuu kotiini hämmästyttävää tahtia. Tähän täytyy kiinnittää paremmin huomiota jatkossa.

Kotini värimaailma on hieman muokkaantunut, ja minulta jäi jotain pientä (pöytälamppu, kylppärin matto, kukkapurkkeja..) ylimääräiseksi. Laitoin ne kerhohuoneeseen lapun kera (”saa ottaa!”) ja ilokseni huomasin tavaroiden kadonneen seuraavana päivänä. Täällä asuessani olenkin huomannut, että ehjät vaatteet ja tavarat kiertävät tosi nopeasti, se on hienoa 🙂 noh, opiskelijoitahan täällä asuukin, liekö sillä merkitystä.

Olin keväällä laittanut pussillisen vaatteita sivuun (sängyn alle) tarkoituksena testata, muistanko mitä olen sinne laittanut vielä puolen vuoden päästä. Arvatkaa miten kävi, no enpä muistanut ainuttakaan vaatekappaletta. Ei-niin pitkällisen pohdinnan jälkeen siirsin vaatteet kierrätyspinoon. Sellainenkin asia, kun sängynalusen siivous ja tyhjennys tuntuu todella puhdistavalta, ikään kuin ilma kiertäsi kodissa paremmin, kun tavara vähenee 🙂

Ylläoleva kuva kuvaa yleistä tunnetilaani edeltäneen kesän aikana. Nyt on jo paljon rentoutuneempi ilme, vaikka normaalisti se kai menee toisin päin…?

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Katoavat kuteet

Kesän kunniaksi tein kevennysprojektin vaatekaapilleni. Paljon sieltä on jo poistettu, mutta muutaman lisäyksen vuoksi halusin tasapainottaa tilannetta, tai mikä parempaa, viedä sen miinukselle.

Tällä kertaa vaatteiden poistaminen on jo haasteellisempaa, koska olen karsinut vaatteitani jo niin pitkään. Pois heittämisen sijaan laitoin ison pinkan vaatteita kassiin ja kassin sängyn alle piiloon. Päätin jättää kassin sinne ainakin syksyyn asti ja katsoa sen jälkeen mitä siellä on, ja miettiä tulenko tosiaan tarvitsemaan niitä jatkossakaan. Tällä hetkellä kassin piilotuksesta on noin kuukausi aikaa enkä meinaa muistaa mitä olen sinne laittanut. Varsin lupaavaa, siis.

Jälleen kerran olen miettinyt kuinka haastavaa on koota itselleen toimiva vaatekaappi, kun oma tyyli ei ole turhan yhtenäinen. On olemassa se haavetyyli, office-look, jota kohti olen pyrkinyt vaatekaappiani muokatessa ja jota toivon voivani hyödyntää sitten kun ne oman alan työt alkavat. Sitten on tämä nykyinen tyyli, jota yritän kyllä muokata hieman asiallisemmaksi, mutta silti se koostuu erittäin simppeleistä skinnyhousuista ja trikoopaidoista. Sen lisäksi on tämä työ, jota teen opiskelujen ohella, joka vaatii vähän rennompia vaatteita joissa on helppo liikkua ja paljon taskuja. Ja vielä erikseen urheiluvaatteet, jotka voi jakaa kolmeen osioon; ulkoiluun ja vaeltamisen, juoksemiseen ja sisäliikuntaan.

Ei tässä muu ole auttanut, kun yrittää miettiä tarkkaan miten näitä eri tarpeita voisi yhdistellä. Paljon käytän urheiluvaatteita töissä, ja siisteimpiä ulkoiluvaatteita ihan arkipäivässä esim asioilla käydessä tai luennolle mennessä. Värikkäät tennarit ydistettynä siistimpään yläosaan on nykyään aika tavallinen yhdistelmä ja toimii vaikkapa kaupunkimatkalla. Silti on vielä hankaluuksia nykyisten vaatteiden yhdistelyn kanssa, ja siitä pitäisi päästä eroon, tai siis yhtenäistää olemassa olevat vaatteet toisiinsa sopivaksi.

Yhtenä konkreettisena esimerkkinä on monet paitapuserot, jotka vaativat alaosakseen hameen tai siistit mustat housut, joissa vyötärö on korkeammalla kuin omissa farkuissani. Muuten pitkäselkäisenä ihmisenä nämä paidat jäävät aivan liian lyhyeksi, ja ovat käyttökelvottomia. Ja minähän sitten tykkään pitää nimenomaan farkkuja ja tykkään siitä, että paidat ovat tarpeesi pitkiä. Eli jonkinlaista tyylipäivitystä kaipaan tässä.

Kesä aikaa ihmetellä näitä ristiriitaisuuksia ja sitten on ryhdyttävä toimenpiteisiin 🙂

 

 

 

 

Kategoria(t): Vaatteet | Kommentoi

Kevyesti matkustaminen on ihanaa

Tein lyhyen kaupunkimatkan toukokuun lopulla ja pääsin taas kokeilemaan taitojani kevyen matkustamisen saralla. Hienosti sujui!

Menomatkalla laukkuni sisältöineen painoi reilu 3,5 kiloa, josta suurimman osan vei itse laukku. Harkitsin kevyemmän kassin tai repun käyttöä, mutta lentolaukku vei pidemmän korren hieman siistimmällä olemuksellaan. Tarkoitus oli myös kantaa takaisintulomatkalla eräs hieman painavampi esine Suomen suuntaan, ja näin ollen koin lentolaukun parhaaksi vaihtoehdoksi. Pieni 28-litrainen rinkkareppuni odottaa edelleen  ulkomaanreissua, mutta kyllä senkin aika vielä koittaa..

Miksi intoilen kevyestä kantamuksesta? Minulla nyt sattuu olemaan joku fiksaatio vähäisestä tavaramäärästä, pienellä selviämisestä, käytännöllisyydestä.. Inhoan sitä, kun romppeita ja roinaa on ympäriinsä ja haluan pitää kaiken hallitusti kasassa ja koossa. Nautin siitä, kun keksin monikäyttöisiä tavaroita tai teen matkatavaroita keventäviä löytöjä, kuten partioaitasta ostamani 112 grammaisen pyyhkeen. Voin kertoa, että on jonkinlainen ero kantaa mukanaan normaalia pyyhettä verrattuna tuohon retkiversioon, joka mahtuu nyrkkiin sisälle.

Mistä en pihistele? Hygieniasta; oli matka sitten kuinka reppureissu tahansa, on aivan mahdollista matkailla puhtaissa vaatteissa (ota mukaan pussillinen pesuainetta ja tulppa) ja varsinkin naisena muutama extrapari sukkia ei vie liikaa tilaa. En myöskään pyri näyttämään elämäntapahipiltä, vaan meikkipussi kulkee mukana ja vaatteet eivät ole mallia ”kuluta loppuun ja heitä viimeisenä päivänä roskiin”. Siitä huolimatta on mahdollista näyttää ihan asialliselta ja matkustaa kevyen laukun kanssa.

Mitä kannan mukanani muutaman päivän kaupunkimatkalla? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta ympäripyöreästi voisin listata seuraavat tavarat, jotka mukaani lähtevät:

Lentolaukku/reppu + pieni käsilaukku/kangaskassi

Passi, puhelin+laturi, kamera+laturi, rahapussukka (mukaan vain tarvittavat kortit)

Lääkkeet, laastaria, aurinkolasit, harja, hiuslakkaa, shampoo+hoitoaine, kasvovoide, dödö, hammasharja+tahna, meikkipussi jossa pelkistetyimmillään meikkivoide-puuteri-ripsari-kulmakynä. Purkit luonnollisesti matkakoossa!

Vaatteet vaihtelevat hirmu paljon reissusta riippuen, mutta kaupunkimatkalle (lyhyelle) otan yleensä vain yhdet housut, koska arjessakin käytän samoja housuja useita päiviä putkeen. Yksi ohut huivi on aina mukana, mutta vaihtokenkiä ei tarvitse, ellei matka kestä viikkoa. Itselläni on käytössä ballerinat, jotka ovat samalla erittäin siistinnäköiset, mutta mielettömän hyvät jalkaan. Koska olen säästynyt suuremmilta jalkavaivoilta, voin kävellä ongelmitta tälläisillä kengillä kilometritolkulla. Vaatteita valitessa on muistettava, että kaikkien vaatekappaleiden tulee sopia yhteen kaikkien kanssa keskenään, jotta säästyt pukeutumishaasteilta. Kesäreissulle voisi ottaa mukaan päällä olevien housujen, topin + neuletakin lisäksi pari toppia ja hameen/mekon. Mukaan kourallinen sukkia ja alusvaatteita tarpeen mukaan.

Matkan kestosta ja luonteesta riippuen mukaan tulee myös ohut pyyhe, silkkimakuupussi, pesuaine+tulppa ja pieni taskulamppu. Toki kaikenlaista muuta pientä on helppo keksiä mukaan, kuten korvatulpat, villasukat, muistiinpanovihkon, lukemista, lukon, käsidesin, sateenvarjon, pinsetit…. ja tällä menolla mikä tahansa laukku on kohta tupaten täynnä ; )

 

Kategoria(t): Matkalla, Uncategorized | 2 kommenttia

Rahantulo kasvattaa ostoslistaa

Olen tehnyt koko kuluneen lukuvuoden ajan töitä opiskelujeni ohella, enkä ole siten kuluttanut vähäisiä opintotukikuukausiani tätä kuukautta lukuunottamatta ollenkaan. Kesätöiden jälkeiset säästöt hupenivat pikkuhiljaa syksyllä ja joulun alla kerätyt tilit katosivat nekin melko nopeasti. Onnekseni työpäviä on tippunut suht tasaisesti syksystä kevääseen, vaikka johtoportaassa tehtiin melkoisen rajuja leikkauksia näin kevään kunniaksi. Näin ollen on ollut mahdollista selvitä epäsäännöllisillä tuloilla.

Koska kuukausittaiset menoni eivät ole hurjat (vuokra+bussikortti+puhelinlasku n. 450eur), olen selvinnyt tasaisen kohtuullisella elämäntavalla ja tehnyt tarpeen tullen aika hyviä löytöjä kirpparilta sekä facebookin vaihtoringeistä. Viimeisempänä voisin mainita digikameran, jonka sain kolmasosaan kaupan hinnasta. Kamera oli lähes käyttämätön joten tein hyvät kaupat. Entinen digikamerani sanoi itsensä irti aivan yllättäen joten iloitsen tuosta second hand löydöstä kovasti.

Monen sattumuksen summana sain kuitenkin tililleni iloisena yllätyksenä (tai, osasin sitä kyllä odottaa) reilun tuhannen euroa ja se saikin aikaan hämmentävän ilmiön; pidentyneen ostoslistan!

Ymmärrän kyllä, että lottovoittaja ostaa sitä sun tätä ja aika sumeilematta, mutta minun loppujen lopuksi pieni ekstrasummani tilillä aiheutti jonkinlaisen pienimuotoisen riehaannuksen ja koin yhtäkkiä vakavaa tarvetta ostaa kaikki ”puuttuva” samantien, kun kerran oli rahaa.

Listassa oli mm. silmälasit ja kahdet aurinkolasit (vahvuuksilla ja ilman), rullaluistimet, imuri, paljasjalkakengät, vedenkeitin ja blenderi, partioaitasta pari laadukasta ja sen myötä kallista hametta, ballerinat ja mustat korkokengät, juoksuhousut, salihousut… Kalliimpia ja halvempia juttuja, joita ilman en kokenut voivani olla enää päivääkään.

Ostin kyllä ne silmälasit, tosin tarve on ollut suuri jo vuoden ajan. Pakettitarjouksena sain toiset lasit kaupan päälle, eli aurinkolasitkin lähti tilaukseen. Ballerinatkin löysin, sekä housut joilla voi sekä juosta että lähteä salille 😉 Vedenkeitin löytyi siskolta, kun tämä oli päivittänyt omansa uuteen. Mutta se mikä todella pelasti loputtomalta kulutukselta, oli pysähtyminen ja oikein tarkka miettiminen siitä miksi listasin ne mitä listasin.

Minun piti todella tarkkaan kuulostella itseäni ja tarvettani ostaa rullaluistimet. Olin jo kaupassa kokeilemassa erilaisia luistimia, kun mietin, että voisin aivan yhtä hyvin käyttää tämän kesän juoksemiseen ja polkupyöräilyyn – niihin lajeihin minulla oli jo tarvittavat varusteet omasta takaa.

Blenderiä katselin monestakin kaupasta, sillä aamusmoothien teosta on tullut aika vakiintunut tapa. Olen tähän asti muussannut marjat ja hedelmät sauvasekoittimella ja blenderin tarve oli osa sitä ajatusmaailmaa, jossa smoothien teko on tehosekoittimella paljon tyylikkäämpää ja hienompaa, kuin sauvasekoittimella. Lopulta totesin, että kukaan ei katsele minua tekemässä smoothieta, joten pääsin tästäkin tarpeesta eroon.

Imuri on oikeastaan edelleen tarpeellinen, sillä lemmikkikoti on jatkuvan siivouksen tarpeessa. Mutta kyse on laatuvaatimuksistani; minulla oli jo kaksi erilaista rikkaimuria, jotka olivat kelvottomia tarkoitukseensa, jonka vuoksi tiesin haluavani tehokkaan (=kalliin) kapistuksen, eikä niitä nyt vain tunnu löytyvän kaksinumeroisella summalla. Näin ollen heitin rikkaimurit kiertoon ja elän imuritonta elämää, josta kieltämättä vähän kärsin. Mutta sen olen oppinut, että huonoa en osta.

Mustat korkokengät ovat olleet ostoslistallani melko pitkään (sellaisella passiivisella listalla, joka kyllä tiedostetaan, mutta jolle ei tehdä oikeastaan mitään). Asiaan tarttumista vaivaa se, että kaapissani ovat tuliterä pari korkkareita, joita en ole käyttänyt kertaakaan, sillä menin ostamaan puoli kokoa liian pienen parin. Kengät odottavat kiltisti kaapissa seuraavaa vetoani, joka on joko kenkien myyminen tai suutarille käveleminen kyselemään, jos niitä voisi jollain tavalla venyttää… Mutta uusien kenkien ostaminen on nyt mahdotonta, ennen kuin olen selvittänyt näiden tilanteen.

Näin jälkeenpäin olen saanut suurta tyydytystä jo siitä, kun olen osannut selittää itselleni miksi en tarvitse sitä tai sitä tuotetta, ja näin olen voinut yliviivata kyseisen asian kokonaan. Tuollaiset pitkät ostoslistat tuottavat mielelle jatkuvaa pientä stressiä, kun kokee, että on jotain vailla.

Onneksi ei ole enää mitään tuhlattavaa 🙂

 

Kategoria(t): Rahat, Uncategorized | Kommentoi