Olen opiskelija, sopivasti kahden- ja kolmenkympin tietämillä, yhden koiran omistaja. Lapsuudenkotini oli varsinainen materialistin taivas, eikä minulta koskaan puuttunut mitään. En tiedä onko taustallani merkitystä, mutta viime vuosien aikana olen oppinut kyseenalaistamaan suuren osan sekä omaisuudestani että ajatusmalleistani. Ja se on ollut mielettömän vapauttavaa. En halua tavoitella isoa asuntoa, autoa, kesämökkiä, lapsia, elektroniikkaa, kuluttavaa työpaikkaa, en myöskään suppeaa ja omahyväistä ajatusmaailmaa. Olen vielä kesken monelta osin, sillä vieläkin huomaan kaipaavani materiaalista täydennystä tietyille osa-alueille. Uskon, että tämän blogin pitäminen ja ajatuksien julkituominen edistää matkaani todelliseksi minimalistiksi.
materiaaliton 