… voi hyödyntää sisällä oleskelun kaappeja koluten!
Toistelen tätä itselleni säännöllisin väliajoin, mutta on se vain jännä kuinka sitä karsittavaa on edelleen. Joka kerta, kun olen viimeisten muutaman vuoden aikana tehnyt uffiin meneviä pusseja ja kirppiskasoja, olen varma, ettei kotonani ole enää ”juurikaan mitään poisheitettävää.” Ja sitten sitä taas hetken päästä kuitenkin on.
Ei suinkaan sen takia, että olisin haalinut tolkuttomasti lisää tavaraa, vaan siksi, että oman tarpeen tajuaminen kehittyy hitaanlaisesti. Silloin, kun minulla oli kaksion verran tavaraa kaapit piukassa ja varastossa kolme ikeakassillista lisää, sain poistettua ne ikeakassit ja koin suuren helpotuksen. Eihän sitä voisi kuvitellakaan, että tavara katoaisi viikonlopun aikana minimiinsä, ei sitä itsekään tiedä kuinka vähällä pärjää.
Tasainen vähentäminen on pehmeä lasku kohtuulliseen lopputulemaan, sen kanssa ei sovi liikoja kiirehtiä. Keräsin nurkistani kaksi pussillista myytäviä vaatteita ja pussillisen uffille meneviä, ja tiedän, että vaatekaapissani on edelleen vähentämisen varaa. Mutta aina kun on onnistunut karsimaan hieman, on hyvä tunnustella miltä jäljelle jäänyt vaatevalikoima tuntuu. Riittääkö, onko liikaa, tulisiko jotain korvaavaa ostaa tilalle?
Suunnitelmissani olisi kehitellä ja fiilistellä vaatekaappiani nyt jonkin aikaa ja sitten voisin kirjoitella päivitettyä listaa siitä, mitä siellä nyt oikein onkaan.
materiaaliton 
Aloittaessani vähentämisen aikoinaan vaatteiden ja tavaroiden osalta, olin varma, että olin saanut karsittua kaiken turhan pois. Mutta todellisuudessa se oli vasta alkua 🙂 Poistettavaa riittää varmaan osaksi siksi, että kaikkea omistamaansa katsoo uusilla karsintakierroksilla eri silmin. Ja kuluvathan vaatteetkin loppuun, joten varsinaista maalia ei ole olemassakaan. Odotan silti, että karsimisen välit pidentyvät pikku hiljaa tai että kerralla lähtee pienempiä määriä.