Karsintalinjalla on tapahtunut huimia edistysaskeleita viime aikoina ja olen vienyt kesästä alkaen muutamia kassillisia vaatteita ja muuta tavaraa varastoon. Tarkoitus oli selvittää, kaipaanko sivuun heitettyjä vaatteita vai olenko valmis ihan konkreettisesti luopumaan niistä. Pyörittelin mielessäni ajatusta, jossa heittäisinkin nuo kassit sisältöä vilkaisematta uff-laatikkoon, mutta maltoin mieleni.
Yhtenä syynä on saattanut olla viime päivinä bongaamani artikkelit tavaran kierrätyksen ekologisesta probleemasta, olen siis alkanut kyseenalaistamaan rivakkaa tavaranpoistotapaani. Tämä pätee erityisesti vaatteisiin. Ymmärrän hyvin, että ekologisuuden hehkutukselta häviää pointti tilanteessa, jossa vaatteita kyllä kierrätetään, mutta niiden tilalle ostetaan uusia. Itse olen analysoinut oman tilanteeni suunnittelemalla mielessäni toimivan vaatekaapin, jota nyt tavoittelen. Totuus on kuitenkin, että tämä vaatekaappi koostuisi sen verran laadukkaista (eli kalliista) vaatekappaleista, että en ole kykeneväinen muuttamaan garderoobiani aivan silmänräpäyksessä. Ja totuus on myös se, että minulla on ihan passeleita vaatteita tälläkin hetkellä. Päätin siis hieman rauhoittaa tilannetta ja poimia joitain jo sivuun heitettyjä vaatteita takaisin kaappiin ja keskittyä käyttämään vaatetarjontaani sataprosenttisesti, en vain lemppareitani. Tämän pitäisi olla mahdollista, sillä kaikki vaatteeni ovat kuitenkin kropalleni sopivia ja mieluisia. Tilanne on ollut todella erilainen vielä vuosi sitten.
Nyt vaatekaapissani on täydempää, mutta uskon tilanteen olevan vielä hallinnassani 🙂 tällä hetkellä on useampi paita, jotka ns. vetelevät viimeisiään, joten luonnollista poistumaa on odotettavissa vuoden vaihteeseen mennessä.
Katsaus vielä viime viikon budjettiin. Pientä (mutta odotettua) extraa tuli lahjan myötä, ja apteekkiin meni yllättävä summa. Lauantainen pyhäpäivä sai taas aikaan pienimuotoisen ”ostetaan nyt vähän enemmän kun kaupat on kiinni” – aivokooman, joten vähemmälläkin olisin pärjännyt.
Kokonaissumma 108,67 euroa, josta voisi miinustaa lahjan ja apteekkikulut. Näiden jälkeen ruokaan meni noin 70 euroa. Koululla tuli syötyä lähes joka päivä. Tämä viikko koitetaan tasoitella.
materiaaliton 
Olen käynyt ihan melkein täsmälleen samanlaisia ajatuksia läpi vaatekaapin karsimisen kanssa! 🙂 Koin huonoa omaatuntoa siitä, miten helppoa vanhat vaatteet on heivata uffin laatikkoon. Ja miten sieltä uffin laatikosta kuitenkin suurin osa päätyy roskiin, koska eivät menisi kaupaksi.
Tavoitteena on mullakin laadukkaista vaatteista koostuva supervaatekaappi, mutta pakko oli myöntää, että siihen on vielä aikaa. Otin kierrätyspinosta parhaimmat takaisin kaappiin ja nyt käytän ne loppuun ennen uuden ostamista. Olen huomannut, että keskinkertaisillakin vaatteilla pukeutuminen voi olla hauskaa. Matkan varrella opin paljon omasta tyylistäni, sitten niiden laadukkaiden kohdalla ei tule tehtyä hutiostoksia. Kaikkea täydellistä ei ole pakko saada heti, keskinkertainenkin on riittävä.
Nyökyttelen täällä kommentillesi 😀
itsellänikin nyt tavoitteena ottaa ilo irti tämänhetkisestä vaatekaapista! suurin ongelmani on se, että minulla on mielestäni joitain tosi kivoja vaatteita, mutta olen muuttunut todella tylsäksi pukeutujaksi enkä osaa enää irroitella vaatteiden suhteen. Nyt olenkin asettanut haasteeksi käyttää ns. hienompia vaatteita useammin, turha niitä säästellä muutamia hassuja juhlia varten.
Minä olen poistanut väärän kokoista, toimimatonta ja sopimatonta. Risat ja tahraiset ovat saaneet mennä. Osa vaatteista, jotka sopivat lepäävät laatikossa. 3 kuukauden välein kierrätän vaatteitani ja ostan listan kanssa uutta, jos on puutteita. Määrä vähenee hitaasti, mutta vähenee. Osa minimalismia on olla tyytyväinen siihen mitä on. Aina ei täydy olla täydellistä vaan riittävän hyvää.
Sanoit todella fiksusti tuosta, että täytyy pystyä tyytymään siihen mitä on. Siinä huomaan itsessäni kehittämisen varaa ja olenkin nyt ottanut itseäni niskasta kiinni ja ns. väkisin käyttänyt niitä vaatteita, jotka tuppaavat jäämään aina kaappiin. On sekin hullua, että niitä vaatteita edelleen, kaiken tämän karsimisen jälkeen, on kaapissani.. mutta hiljaa hyvä tulee, uskoisin 🙂