Mietin tänään kotiani järjestellessä, mitkä tavarat tuottavat minulle erityistä iloa ja onnea. En puhu mistään välttämättömyyksistä (”onpa mahtavaa, että minulla on hammasharja!”) vaan sellaisista, joita ilman kyllä pärjäisi normaalissa elämässä, mutta joita on nimenomaan halunnut, ei ehkä ensisijaisesti tarvinnut. Toki tämäkin määritelmä on varsin hankala nykyään, koska liitän tähän tarvitsemiseen sekä läppärin että kännykän. Kyllä sitä ilmankin pärjäisi, mutta se olisi nykyään haastavaa.
Kun katselen ympärilleni, näen sohvan, jossa tälläkin hetkellä istun läppäri sylissä kirjoittamassa. On vanha lipasto, kapea hylly, työpöytä joka palvelee myös ruokapöytänä. Keittiötasolla on yhtä sun toista; mikro, vedenkeitin, teepurkki ja kahvinkeitin. Kodissani on yhteensä viisi mattoa, johtuen lähinnä siitä että haluan piilotella rumaa muovimattoa. Seinät ovat täynnä tauluja, taas kerran johtuen lähinnä rumista seinistä, mutta myös mieltymyksestä täyttää seinät.
Pidän tavaroista, joita olen kotiini haalinut, mutta en tunne juuri mihinkään sen kummempaa kiintymystä. Ja se tuntuu aika mukavalle, lopulta. Suunnatonta iloa tunnen aika harvoista asioista, tällä hetkellä iloitsen suhteettoman paljon erittäin käytännöllisistä lenkkareista (tarpeeksi hyvännäköiset kaupunkilomalle ja silti superhyvät juoksulenkille) sekä puhelimestani, joka kestää kömpelön omistajansa jatkuvat hutiloinnit hajoamatta vaikka lentääkin välillä asfaltille tai putoaa pieneen lammikkoon.
”Don’t let your happiness depend on something you may lose” onkin harvinaisen hyödyllinen ajatelma, jota sopii miettiä. Pohdiskelin hetken omia onnellisuuden lähteitäni, eivätkä ne lähtökohtaisesti sisällä paljoakaan materiaa. Nautin loputtoman paljon omasta ajastani, siitä kun saa rauhassa olla ja miettiä asioita, haaveilla tulevasta ja analysoida tapahtuneita. Olla koiran kanssa, keskustella enemmän tai vähemmän syvällisiä ystävän kanssa (kahdestaan mielellään, en viihdy isoissa porukoissa), matkustella kauas tai vaikka vain naapurikaupunkiin, siivota kotia, lenkkeillä, opiskella, syventyä uusiin kieliin ja tyhjentää kaappeja ja pöytätasoja turhista tavaroista 🙂 Vapaus käyttää runsaasti aikaa itsensä kehittämiseen, liikkumiseen ja rentoutumiseen on aivan olennaisen tärkeää. Kaikenlainen minuutintarkka aikataulutus saa stressitasot superkorkealle eikä jatkuva ostaminen ole ollut pitkään aikaan erityisen palkitsevaa.
Vielä viime viikon menokatsaus tiivistettynä; 49,75 euroa, josta 31,15 euroa ruokaan, loput matkakuluja. Oli vähän erilainen viikko, reissuntäyteinen. Nyt taas arki rullaa.
materiaaliton 