Vahvasti sitä mieltä, että…

Minulla on paljon mielipiteitä. Poliittisia paljonkin ja sitten ihan arkipäiväisiä ajatuksia vaikkapa koirankakasta tai siitä, kun töissä täytyy leimata nykyään kaikki eri työtehtävät erikseen – ennen riitti kun merkkasi tulot, lähdöt ja lounaat. Minulla on myös tapana ilmaista itseäni suoraan ja epäkorrektistikin toisinaan. Veikkaan, että sitä mukaa, kun mielipiteeni ovat vahvistuneet (ja olen niitä myös ääneen lausunut), on myös kaveripiirini hieman vähentynyt. On paljon ihmisiä, jotka vaivautuvat suorasukaisuudesta.

Harmillista on se, että mielelläni kävisin keskusteluja. En jaksa jankata, mutta mukavia ovat olleet ne pitkät juttutuokiot, joissa olemme tuttavan kanssa väitelleet asiallisesti jostakin aiheesta, olipa se sitten koulupakko tai toimeentulotuen ehdot tai autoverotus, ja vaikka kumpikin on alusta loppuun pysynyt vakaasti omassa kannassaan, on samalla saanut maistiaisen vastapuolen näkökannasta. Keskustelun päätteeksi voi kiittää hyvistä ajatuksista.

Viime aikoina en ole päässyt käymään läpi hyviä keskusteluja, kun tuntuu, että ihmisillä ei oikein ole omia mielipiteitä, joista käydä keskustelua. Tämä oli itseasiassa aika rumasti sanottu, pysähdyin hetkeksi miettimään, pitäisikö tuo pyyhkiä pois. Ikäänkuin minulla olisi parempia ajatuksia. En ajattele niin. Ehkä kyse on siitä, että olen itse niin vahvasti mieltä monista eri asioista, että tuntuu kummalliselta, kuinka jollain ei ole omaa kantaa kerjäläiskysymyksiin tai siihen, tulisiko rikollisilla olla askeettisemmat oltavat kuin nykyään.

Olen toisinaan miettinyt liittyväni johonkin puolueeseen. Aktivoituvani poliittisesti. Mutta ei tällä hermorakenteella, ei vielä. Ehkä 15 vuoden päästä, kun kärkkäimmät kommentit on saatu tylsistettyä ennen julkilausumista. Olisin todennäköisesti Suomen turhautunein poliitikko ja saisin hermoromahduksen lähes välittömästi huomatessani, että asiat eivät kulje eteenpäin, vaan junnaavat.

Joista pääsemme siihen, kuinka paljon minua hermostuttaa hidastelu. Olen selkeästi tehokkaan yhteiskuntamme loistotuote. En kestä hidastelua, joutenoloa paikoissa joissa ei kuulu olla jouten, tehottomuutta, toimimattomuutta… Koen aivan fyysisiä pahoinvointioireita seistessäni minuuttitolkulla pysähtyneessä jonossa ja byrokraattinen pompottelu harmaannuttaa hiuksiani. Tehdessäni hetken töitä henkilökohtaisena avustajana stressaannuin totaalisesti, kun avustettavan nukkuessa minulle annettiin ”vapaa-aikaa”. Mitä ihmeen vapaa-aikaa minulla voi töissä olla? Pitäisikö siivota? Tehdä vähän lisää ruokaa? Kastelisinko kukat? On suorastaan julmaa jättää minut vieraan ihmisen sohvalle katsomaan Päivien Viemää ja odottamaan, että avustettava mahdollisesti herää. Minua ei ole operoitu sellaiseen 😀

Mitä enemmän olen tutustunut minimalistiseen ajatusmaailmaan, sitä enemmän olen nähnyt oman malttamattomuuteni varsin ristiriitaisena toimintana. Minun tulisi ottaa rennommin ja nauttia tilanteista. Jos minulle annetaan töissä mahdollisuus istahtaa, istahtaisin. Jos edessäni on hidasteleva ihmistulppa, hidastan omia askeleitani ja käytän odotteluajan pohtiessani mitä hauskaa kirjoittaisin seuraavaksi, tai miettimällä saksan akkusatiivia 😉 Lakkaisin olemasta niin mahdottoman kiireinen. Harvoin on kiire. Tapani juosta kaupasta ulos ja päin punaisia kadun toiselle puolelle bussipysäkille on aika tyhmä, kun busseja kulkee viiden minuutin välein. Voisin vain tallustella ja katsella vaikkapa ohikulkevia odotteluajan.

Miten ihminen oppii rauhoittamaan tahtiaan? Tiedän varsin hyvin, että paljon on kyse kotoa opitusta tavasta. Täysillä mennään, töitä tehdään, päivällä ei nukuta, aamulla herätään aikaisin, kokoajan tulee olla jotakin puuhasteltavaa. Joutenolo on pahasta.

Olen iloinen siitä, että saan paljon aikaiseksi kun olen siinä vireessä ja että olen varsin nopea monissa asioissa. Mutta se sisäinen ääni, joka vaatii kiristämään tahtia silloin kun sille ei ole mitään syytä, sen volyyminappi pitäisi löytää. En sammuttaisi sitä, mutta laittaisin sen ainakin puolet hiljaisemmalle.

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s