Kaksi kirjaa tunnissa

Olen nopea lukemaan ja taitoni tuli taas todistettua viime viikolla, kun ahmaisin kaksi kirjaa (noh, pehmeäkantisia eli ei mitään tiiliskiviopuksia kuitenkaan) illalla ennen nukkumaanmenoa Tunti siinä meni. Uni ei meinannutkaan tulla heti sen jälkeen, kun jäin miettimään lukemani.

Kirjat? Kiltti tyttö ei rikastu – 69 tapaa pysyä köyhänä ja Kiltti tyttö ei pääse pomoksi – 101 tapaa hävitä miehelle.

Loistavat kirjat! Ensimmäisen kohdalla nyökyttelin moneen väliin että kyllä, kyllä, näinhän minäkin ajattelin – vain tajutakseni, että en tee asialle siitä huolimatta käytännössä yhtään mitään. Pomokirjassa osui heti muutama kohta syvälle sielun syövereihin ja olen kovin kiitollinen, että luin tuon kirjan tässä vaiheessa elämääni, ennen varsinaisia oman alan töitä. Sen verran hyvin muutama lause jäi päähän jylisemään.

Kirjoja lukiessani mietin toki tätä pientä ristiriitaa, joka minussa on valloillaan. Että haluanko rikastua vai vaan tulla toimeen? Onko rikastumisen tavoittelu epäsuhdassa minimalistisen elämäntyylin kanssa? Voinko olla onnellinen ja pyrkiä rikastumaan? Kirjassa kyllä mainittiin hyvin, että rikastumisella ei tarkoiteta vain pullottavaa pankkitiliä, vaan sitä, että tekee elämällään sitä, mitä ikinä sillä haluaakaan tehdä. (erittäin sovellettu lainaus)

Samoin mietin toista kirjaa lukiessani ammatillisia haaveitani. Haluanko edetä urallani? Haluanko ylipäätään olla toisten töissä ja jos haluan, niin kuinka kauan? Olen jo pitkään ajatellut, että tekisin noin kymmenen vuotta töitä, joiden aikana pyrkisin saamaan oman firman vireille. Hauskaa kyllä, en tiedä vielä mikä tämä firma tulee olemaan. Olen vain vahvasti sitä mieltä, että minusta tulee yrittäjä jossain vaiheessa elämää. Mutta tuleeko minusta omaan alaan liittyvä yrittäjä (en osaa ollenkaan sanoa, mikä se sellainen yritys olisi) vai hyppäänkö täysin toisille urille?

Näin paljon ajatuksia herätti pari pehmeäkantista kirjaa.

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Lue!. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Kaksi kirjaa tunnissa

  1. iituv sanoo:

    Kuulostavatpa mielenkiintoisilta kirjoilta, pitää tarkistaa, löytyisivätkö ne paikallisesta kirjastostani 🙂 Ja voi kun minäkin olisin noin nopea lukemaan!

    Olen itsekin miettinyt rikastumista; toisaalta olen sitä mieltä, että akateemisesti koulutetut naiset (tai esimerkiksi sairaanhoitajat) ovat törkeän alipalkattuja. Toisaalta mietin, etten edes tarvitse hirveästi rahaa. Tahdon säästää vuosien varrella sen verran, että voin ostaa itselleni pienen asunnon, mutta mitä sitten? En tarvitse ylenpalttisesti rahaa, kun en osta jatkuvasti uutta materiaa. Palveluihin ja kulttuuriin saisin toki jonkin verran kulutettua, mutta ylimääräistä rahaa jäisi silti. Ehkä voisin myöhemmin tehdä vain osa-aikaista työtä täysipäiväisen sijaan. Mutta sitten taas alallani on huutava työvoimapula, ja tuntisin siitä huonoa omatuntoa. Vaikeita kysymyksiä 😀

    • snipsi sanoo:

      Katso ihmeessä löytyykö! Tajusin myös, että unohdin ihan kertoa kirjailijan, hyvänen aika.. Eli kirjojen taustalla on Lois P. Frankel.

      Seuraava kappaleesi kuulostaa niin kovin paljon samalta kun omat ajatukseni 😀 pientä ristiriitaa vielä ajatuksissa, mutta ehkä ne siitä asettuvat ajan myötä..?

  2. kiikulainen sanoo:

    Ottamatta nyt lainkaan kantaa siihen, että tekeekö raha tai suurempi palkka onnelliseksi, haluaisin itse kannustaa nuoria naisia miettimään avarakatseisemmin ammatinvalintaa. Olen itse diplomi-insinööri ja mielestäni tekniikan ala sopii erinomaisesti naisille. Työmahdollisuudet ovat laajat, vakituisen työpaikan saaminen on todennäköisempää ja palkka selvästi parempi kuin vaikka hoitoalalla.

    Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hoitoalalla pitäisi olla paremmat palkat. Ja hyvä että alalle löytyy tekijöitä. Toivoisin kuitenkin nuorten naisten olevan ennakkoluulottomampia ja valitsevan vaikka tekniikan alan. Nykypäivänä insinöörin työssä ei tarvitse seurustella vain tietokoneen kanssa vaan työ voi olla hyvinkin ihmiskeskeistä, kuten minulla. Ammatinvalinnassa naiset antavat jo niin paljon ”tasoitusta” miehille, kun tarkastellaan naisia ammattiryhmittäin, että hyvätkään taidot työelämässä eivät tuo sitä pomon paikkaa, jos etenemismahdollisuuksia ei alunperin ole olemassakaan.

    • snipsi sanoo:

      Totta… itse luin alkuun yliopistossa hallintotieteitä ja siltä alalta olisi varmasti löytynyt hyvinpalkattuja töitä, mutta mieli muuttui kesken opintojen ja vaihdoin yhteiskuntatieteellisten opintojen perään. Tiedän kyllä jo tässä vaiheessa, että tulen jossain vaiheessa pystyttämään oman puljun pystyyn, koska en vain ole luonteeltani erityisen hyvä työntekijä toisten pussiin. 🙂

      Jos minussa olisi edes tippa matemaattis-luonnontieteellistä tiedenaista, olisin varmasti hakeutunut hyvin erilaisiin tehtäviin. Mutta ei.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s