Tukahduttaa – ajatusryöppyä

Luin tapani mukaan muutamaa blogia, jotka ovat kovin suosittuja tällä hetkellä. Olen lukenut niitä samoja jo vuosia. Nyt lukunautinto on muuttumassa kuristavaksi tunteeksi, kuin ahdistuisi kaikesta mitä näkee ja lukee. On muotiblogi, jonka jatkuvat uudet ”elämäni parhaat” ostokset alkavat pursua ulos korvista ja toinen samanmoinen, jonka blogissa käsitellään milli milliltä kodin sisustus uuteen uskoon. Uusia koriste-esineitä ja sisustuselementtejä! Muokataan vuosi sitten sisustettu talo uuteen uskoon, koska eihän siellä enää jaksa samoja seiniä tuijotella.

Huomaan mieleeni hiipivän kauhistuttava ajatus, kuinka joutuisin elämään samanlaisessa tilassa kuin nämä ihmiset: vaatekaappi räjähtäisi avattaessa, tuhannet koriste-esineet pölyyntyisivät kahdessa päivässä – tässä kodissa jokainen ekstraesine on vielä kaiken lisäksi potentiaalinen koirankarvajemma. Pälyilen jo nyt seiniä levottomana miettien voisinko heittää seinäkelloni kierrätykseen. Tekee mieli nyppiä muutamat kortit ja valokuvat irti jääkaapin seinästä. Levotonta. Itse haluaisin riisua kaiken ylimääräisen kodistani, jättää jäljelle vain tarpeellisen, tehdä jokaisesta esineestä huomionarvoinen. Olen löytänyt itseäni miellyttävät verhot, ei ole tullut mieleenkään lähteä shoppailemaan toisia. Yöpöytäni on muuntunut eteisen lipastoksi ja ruokapöytä työtasoksi. Sohvan kanssa painiskelen henkisesti; välillä jopa toivon, että hyvinkäyttäytyvä koiramme söisi sen jonain aamuna pois päiväjärjestyksestä, eikä minun tarvitsisi enää katsella sitä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että tavaroilla tulee olla jokin funktio, haluan myös nauttia niistä esteettisesti. Valitettavasti samassa tilassa kanssani majaileva sohva ei täytä näitä kriteereitäni. Mutta koirani on ottanut sen omakseen, joten funktion se täyttää.

Onko hirveää haluta muuttaa takaisin alle 20 neliön asuntoon? Muuttaisin heti. Sohvan jättäisin kerhohuoneeseen, loput tavarat mahtuisivat mainiosti mukaan. Koen epäsäännöllisen säännöllistä rauhattomuutta asunnossani, jossa minulla olisi tilaa vaikka mille, mutta en halua ostaa lisää. Kuten olen aiemmin sanonut, on kyse edullisesta opiskelija-asunnosta, eikä näinollen puitteet ole varsinaisesti suoraan avotakan sivuilta. Muovimatto ja ruskeat seinät, koivuiset vetimet ja vihreät ikkunalaudat.. On kovin vaikeaa saada tästä aikaan riisuttu JA tyylikäs näky. Ehkä joku pitää minua vain köyhänä, jolla ei ole varaa ostaa itselleen mitään kivaa? 😉 Kompaktimpi asunto olisi helpompi sisustaa tällä tavaramäärällä, ilman tarvetta pitkälle ikeareissulle.

Osa tästä ajatuspoukkoilusta on varmasti viime aikaisten tapahtumien aikaansaannosta; olen vieraillut monen tuttavani luona ja ihastellut heidän kauniita asuntojaan. Mietin samalla, miksi minun pitää asua tilavassa ja rumassa yksiössä, kun mahtuisin tiivimpäänkin. Olen edelleen vahvasti sillä kannalla, että asumismenot on pidettävä minimissä, sillä en halua tehdä töitä vain saadakseni vuokran maksettua. Rahaa pitää jäädä elämiseenkin. Harmittaa, kun tässä kaupungissa keskusta-alueen pikkuriikkisemmätkin yksiöt maksavat tuplasti sen mitä tästä pulitan.

Taidan pyhittää viikonlopun suursiivoukselle. Tästä asunnosta on tehtävä taas itselle rakas koti.

 

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Pään sisällä tapahtuu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Tukahduttaa – ajatusryöppyä

  1. Kristen sanoo:

    Minä voisin kuvitella asuvani 20 neliössä. Olen etsimässä lähiaikoina uutta asuntoa ja olenkin miettinyt, minkä kokoiseen asuntoon haluan muuttaa. Nykyisessä 36 neliössä on liikaa tilaa. Tänne kerääntyy turhaa roinaa ja toisaalta pitäisi hankkia enemmän tavaraa ja huonekaluja, jotta tästä saisi kodikkaalta tuntuvan. Seuraavassa asunnossa ajattelin tosin neliöiden sijaan keskittyä enemmän asunnon fiilikseen. Tällainen tyypillinen 70-luvun kerrostalon muovimattoinen vuokrayksiö ei ole oikein inspiroivimmasta päästä sisustuksen kannalta.

    • snipsi sanoo:

      Asunnon fiilis – aamen. Vaikka olenkin saavuttanut jonkinasteisen sisäisen rauhan itseni kanssa tämänhetkisen asumismuotoni kanssa, on sanottava, että seuraava kämppä saa todellakin olla sen plusmiinus 20 neliötä, jos puitteet ovat hieman erilaiset kuin nykyisessä. Olisi ihana rakastaa jokaista neliösenttimetriä kodissaan 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s