Sovituskopissa

Ylitin itseni tällä viikolla. Olen aikaisemmin maininnut, että pahin mielentila hölmöjen ostosten tekemiseen on ärsyyntyminen, suorainen kiukku. En tee heräteostoksia iloisena tai surullisena, mutta auta armias jos ketuttaa. Se on kuin demoni-minä pistäisi tuulemaan.

Pari päivää sitten päätin lähteä katsomaan, mitä saisin juonittua rahapussissani majailevan lahjakortin pään menoksi. Sinä aamuna kuitenkin kaikki meni aamiaisesta lähtien pahasti pieleen ja istuin bussissa raivosta kihisten. Oli nälkä ja tympi, kun asiat eivät menneet halutunlaisesti. Vieressä istuva haisi tupakalle. Murinaa.

Kasasin liikkeessä kiukuspäissäni hervottoman kasan sovitettavia urheiluvaatteita ja mietin, että ostan vaikka kaikki jos haluan 😀 siinä ei olisi enää lahjakortista ollut paljon iloa.. Kuitenkin sovituskopissa katsoin itseäni peiliin (no yllätys) ja kävin pienen puhuttelun itseni kanssa. Ethän lähde täältä turhien riepujen kanssa ulos? Muistatko kuinka paljon ollaan käytetty aikaa niiden vanhojen rättien myymiseen, niitä on edelleen kassillinen siellä sängyn alla etsimässä uutta omistajaa?

Ja niin tuli rauha maahan, tai ainakin omaan päähäni ja otin aikani sovituskopissa miettien tarkasti, mitä tarvitsen, mikä istuu parhaiten päälleni, mitä tulen ilolla käyttämään tulevaisuudessa. Ja niin tein ne järkiostokset, muutaman euron käytin omaa rahaa, mutta muuten sain sumplittua fiksut valinnat kotiin viemiseksi. Vaikka siellä sovituskopissa tuskailin parin eri paidan välillä, en edes muista enää näin parin päivän jälkeen, millainen se toinen tosi ihana paita olikaan.

Taas kerran samoja oivalluksia, toistamiseen. Siellä sovituskopissa on usein niin kovin epärealistinen olo, unohtaa sen oman todellisuutensa, kokeilee vaatteita, jotka näyttävät hyvältä mutta maksavat maltaita, tai jotka ovat sikahalpoja, tai jotka ovat tosi cooleja, vaikka ei ikinä olisi uskonut sellaista pistävän päällensä. Mahtaako pistääkään missään muualla kuin siellä kopissa? Treenivaatehyllylläni on edelleen turkoosit mikroshortsit, joille en ole keksinyt ihan kauheasti käyttöä. Ne kun on niin lyhyet, että hädin tuskin kehtaa rannalle mennä kesähelteillä 😀 mutta muistan hyvin sen tunteen parin vuoden takaa, kun sovitin niitä ja mietin että onpa tosi rohkeat ja niii-iin siistit! Muistan myös hinnan, 49,90 euroa. Puistelen päätäni täällä. On sitä jotain opittu!

Trendikkäissä vaateliikkeissä on osattu todella pelata mielikuvaleikkiä. Olen seissyt sovituskopeissa, joissa on täydellinen valaistus, kaiuttimista soi loistavaa musiikkia, olo on kuin olisi hyvissäkin bileissä 😀 kopissa on tilaa liikkua ja kääntyillä, nähdä itsensä joka kuvakulmasta ja niinpä vain se lähemmäs satasen mekko alkaa näyttää todella, todella tarpeelliselta. Kun lähdet sieltä yhden naisen bileistä takaisin räntäsateeseen uuden mekon kanssa, kaikki se fiilis on poissa ja viimeistään kotona uskaltaa päästää sisäisen äänensä valloilleen: miksi ihmeessä ostin tämän? Eihän tämä oikein sovi mihinkään. Paitsi siihen sovituskoppitunnelmaan.

Itse yritän nykyään vieläkin tarkemmin pohdiskella uuden ostoksen edessä (oli se sitten vaate, kenkäpari, laukku, huivi…), että näenhän meillä oikeasti loistavan tulevaisuuden 😉 vai vaikuttaako liikkeen tai myyjän trendikkyys, hyvä tunnelma tai jokin muu epäolennainen asia ostovalintaani. Haluanko palan jotakin tietynlaista utopiaa vai haluanko itselleni sopivan ja ahkeraan käyttöön tulevan tavaran? Varmasti suurelle osalle nämä aspektit ovat ihan peruskauraa, mutta selkeästikään ei minulle.

Palautusoikeutta käytän todella, todella harvoin. Yhdet juoksuhousut onneksi palautin viime syksynä, mutta se taisi olla itselleni ensimmäinen kerta ikinä. Kai se palauttaminen musertaa illuusion siitä, mitä odotin kyseiseltä tuotteelta, ja se on mukamas parempi säilyttää hyllyssä kuin viedä takaisin kauppaan ja myöntää, että kyseinen vaatekappale ei ole minua varten.

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Elämänhallinta, Vaatteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Sovituskopissa

  1. 365morelife sanoo:

    Ihana kirjoitus, johon samaistuin. Tuon takia piti tehdä jotakin..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s