Inhoan sotkuisuutta.
Yksi minimalistisemman sisustuksen hyötypuolista on ehdottomasti se, että sotkua syntyy väkisinkin vähemmän – ei vain yksinkertaisesti ole mitä levitellä hujan hajan. Koriste-esineiden lähes täydellinen olemattomuus vähentää tarvetta pölyjen pyyhkimiselle ja tiskivuori ei koskaan kerry korkeaksi, koska astioita ei olisi siihen tarpeeksi.
Siitä huolimatta en ole onnistunut täydelliseen siisteyteen, kai se olisi vielä liian kova pala. Minut valtaa ärsyttävä levottomuus sotkujen keskellä, enkä pysty keskittymään oikein mihinkään. Varsin tavallista on, että ennen tenttikirjaan tarttumista siivoan pöytien pinnat puhtaiksi ja laitan tavarat paikoilleen. Kun ympärillä on järjestys, päänkin sisällä loksahtaa palaset paremmin paikoilleen.
Tämä viikko on ollut loistava esimerkki mielen sekasortoisuudesta sotkujen keskellä. Olen tehnyt töitä enemmän kuin oma lukujärjestys sallisi ja kaiken kiireen keskellä en enää jaksa panostaa siivoamiseen. Vauhdikkaan viikon jälkeen oli tarkoitus pyhitttää viikonloppu oleskelulle, tenttilukemiselle ja siivoilulle. Huolimatta yli 12 tunnin yöunista, en ole saanut tartuttua oikein mihinkään. On takkuinen olo, täydellinen väsymys ja asiat ovat leväällään, odottaen, että joku kotitonttu järjestelisi ne paikoilleen yöllä.
Vasta näin sunnuntaina sain kun sainkin paikat järjestykseen – ja samantien energiaa tuntui tulvivan kehoon. Yhtäkkiä tenttikirja näyttää vallan mielenkiintoiselta ja väsymys katoaa. Kun saa tehtyä yhdenkin mieltäpainavan asian pois päiväjärjestyksestä, saa siitä yllättäen paljon uutta puhtia seuraavia haasteita varten.
Minulla on edelleen tarve karsia tavaroistani, mutta tällä hetkellä olen asettanut itselleni karsimiskiellon, sillä edellisiä on niin paljon myymättä/kierrättämättä. Ensin niitä alta pois, vasta sitten uutta tavaraa kotia etsimään.
Palatakseni siivoamiseen: minun on täysin mahdotonta päästää kylään edes läheisiä ystäviäni, jos asuntoni on sekainen. Minua ei haittaa muiden kotien sotkuisuus pätkääkään, en osaa kiinnittää siihen huomiota, mutta omassa kodissa pienikin sekasorto ahdistaa, enkä pysty keskittymään vieraaseen. Sen sijaan saatan vaeltaa pitkin asuntoa selittäen vieraalle kuinka sotkuista on ja katsos tuonne pöydän alle kun on viikon ruuanmurut imuroimatta, mitä tuolla sohvan takanakin oikein vipeltää, villakoiria.. Olen hieman armoton itselleni. Yleensä saatan alkaa siivota samantien ja selitys kiireisestä viikosta pulppuaa suustani 😀
Tämän piirteen on pakko tulla geeneissä, olen nimittäin saanut todistaa äitini hillitöntä siivousvimmaa ja kodin järjestystä, kun on odotettavissa vieraita. Meille ei yksinkertaisesti saanut tulla kukaan kylään, jos paikat eivät olleet tip top. Vaikka se osasikin ärsyttää itseäni kaikkina niinä vuosina, huomaan ikäväkseni tämän tavan tarttuneen aika tiukasti itseeni.
Siivoamisessa ja järjestyksen ylläpidossa ei ole mitään negatiivista, kunhan sen ei anna vaikuttaa vierailijoiden päästämiseen sisälle – kuinka monta hauskaa iltaa onkin lopulta vietetty kavereiden kanssa, jotka eivät pahoitteluistani huolimatta ole pelänneet tulla ”aivan järkyttävässä kunnossa olevaan loukkooni” kyläilemään. 🙂
materiaaliton 
Kuvaat aivan loistavasti mitä minunkin päässäni sotkun keskellä tapahtuu. Ja äitisi kuulostaa aivan minun äidiltäni. 🙂 Minulla on vielä tavaroissa paljon vähennettävää, kun on kanssaihminen pehmitettävänä. Etenemistä tapahtuu sykäyksittäin. Nyt tuntuu siltä, että olisi taas suuremman spurtin aika tavaran vähentämisessä. Sotku on kehittynyt hiljalleen siihen mittakaavaan, että tekisi mieli laittaa kaikki silmää häiritsevä suoraan jonnekin kauas tästä kodista. Kaipaan todellakin tilannetta, ettei olisi mahdollista saada aikaan tiskivuorta. Tai oikein mitään muutakaan vuorta.
Hihi, hauska kuulla, etten ole ihan yksin 😉
Minulla on nyt ollut muutaman päivän kestänyt supervauhti mitä tulee tavaroiden raivaamiseen.. Ihan on lähtenyt uff-laatikkoon ja jopa roskien sekaan osa, mutta tänäänkin tuli myytyä taas muutama vaatekappale. Opiskelija kiittää kun viikon yliopistolounasrahat tuli siinä sivussa tienattua! Taas jaksaa jatkaa 🙂
Minä pitäisin siistimmästä kodista, mutta kun asun täällä kodissa 3 muun ihmisen kanssa. Olenkin sanonut, että meillä asuu 4 siivoamista vihaavaa ihmistä, mutta vain yhtä, eli minua, sotku häiritsee 😳 Miestä ja lapsia ei sotku haittaa.
Minulla olisi monta vaihtoehtoa suhtautua em. asiaan. Voin ruveta itse siivoamaan kaiken, jolloin koti on kaunis, mutta minä väsynyt. Sitten voisin jäkättää ja jäkättää ja pakottaa muut siivoamaan kanssani niin paljon kuin minä haluisin. Koti kiiltäisi, mutta perheessä ei olisi mukava henki. Joten luovin tässä jossain välissä… Yritän sietää pientä sotkua, mutta välillä pistän perheen kuriin!
Onhan se tilanne niin eri, kun ei ole ainut määrämässä tahdista… Toisinaan tuntuu, että pelkkä koiran läsnäolo sotkee enemmän kuin toinen ihminen. Se on vaan erilaista sotkua, kuraa ja hiekkaa 😀
Tasapainottelu siisteyden ja toisaalta oman jaksamisen kannalta perhe-elämässä on tosiaan erilaista. Tässä ihan itse muistelen aikaa, kun olen asunut kotona. Siisteyden käsite oli lievästi sanottuna erilainen joka perheenjäsenellä… Ja se jota sotkut eniten häiritsi, päätyi niistä eniten huolehtimaankin.. ja nalkuttamaan 😉 Jälkeenpäin ajatellen oikein harmittaa, että osallistuminen siivoukseen oli niin epätasaista.