Pyhä lehmä pihassa

Asun 10 kilometrin päässä keskustasta. Kuljen hankaliin aikoihin töihin. Minulla on iso koira. Matkustan viikottain toiselle paikkakunnalle.

Minulla ei ole autoa.

Auton tarpeellisuudesta on tullut keskusteltua pitkään ja hartaasti monien kanssa. Taas kerran huomaan minimalistisen ajattelutapani ja yksinkertaisen elämän ihannoinnin, sillä pelkkä ajatus auton ostamisesta, omistamisesta, huollattamisesta, maksamisesta… uuvuttavaa. Myönnän, että haikailen takaisin keskustaan asumaan, jolloin puolet ongelmista helpottuisivat huomattavasti. Mutta vaikka eläisin täällä vielä seuraavat viisi vuotta, en hankkisi autoa.

Olen huomannut, että auto on aikamoinen statussymboli. Sen ei tarvitse olla hienokaan, mutta yllättävän moni opiskelijakin ajelee omalla autollaan. Opiskelija-asuntolamme parkkipaikalla on jokainen paikka varattu, vaikka bussipysäkki on aivan pihan vieressä. Uskon, että moni auton omistaja pärjäisi vallan hyvin autottomana, se saattaisi olla jopa helpottavaa. Keskustaan kulkeminen, liikenneruuhkissa jumittaminen ja parkkipaikan etsiminen (sekä maksaminen) kuluttaa sekä aikaa, rahaa että hermoja. Meillä oli kerran mielenkiintoinen tilanne tuttavani kanssa, joka lähti keskustaan samaan aikaan autolla, kuin minä bussilla. Pääsimme kohtaamispaikkaan samaan aikaan, sillä auton kanssa parkkipaikan etsiminen oli ollut varsin haastavaa sinä päivänä. Itse sain saman ajan istua paikallani, sulkea silmät ja kuunnella musiikkia ilman tarvetta keskittyä ympäristöön. Hypätä pysäkillä pois ja kävellä suoraan vieressä sijaitsevaan kahvilaan. Helppoa.

Koiran omistaminen lisää autottomuuteeni aivan uuden ulottuvuuden. Olin koiraa hankkiessani innokkaasti etsimässä erilaisia koirakouluja, joissa harrastaa eri lajeja. Noin 70 prosenttia varteenotettavista paikoista oli ruksittava yli sijaintinsa vuoksi; bussiyhteyksiä ei mailla ei halmeilla. Oma auto välttämätön. Olen myös saanut kovasti ihmettelyjä (ehkä jopa paheksuntaa?) siitä, kuinka voin kulkea koiran kanssa busseisssa ja junissa; olisi ilmeisesti koiran sielunmaailmalle turvallisempaa matkustaa farkkuauton perässä kaikki välimatkat. Vain sylikoiria kuljetetaan julkisissa. Itsehän olen nimenomaan tyytyväinen siitä, kuinka rauhallisesti otukseni osaa ottaa, oltiinpa junassa, autossa tai bussissa. Olen myös kuunnellut monien aiemmin autottomien kertomuksia siitä, kuinka auto tuli taloon koiran rinnalla. Väittäisin, että monen kohdalla kyse on taas kerran mukavuudenhalusta.

Autottomuus ei ole silti ollut aina yhtä selkeä valinta. Ehdin kotona asuessani tottua autolla kulkemiseen paikasta toiseen. Mikäs siinä, kun pihassa oli auto käyttövalmiina, se kummasti passivoi eikä esimerkiksi neljän kilometrin koulumatkaa jaksanut yhtäkkiä mitenkään päin pyöräillä. Olinhan sitä tehnyt alaikäisenä jo tarpeeksi pitkään. Ymmärsin kuitenkin opiskelemaan mennessäni, että olen aivan liian haluton maksamaan autoilun lystistä sellaisia summia, joita se vaatisi, ja päädyin julkisen liikenteen kannattajaksi. Omalta osaltani syyt ovat nimenomaan taloudellisia, en ole kiihkeä autoilun vastustaja.  Sen olen myös huomannut, että aina kotona käydessäni maltillisetkin välimatkat tuntuvat huiman pitkiltä ja tartun hyvin helposti auton rattiin. Mainittakoon sen verran, että julkista liikennettä ei sielläpäin tunneta.

..Joka toki määrittelee tätä auto(ton)-keskustelua hyvin paljon. Mukavuudenhaluisuus on oma lukunsa, jonka kautta kaupunkilainen voi perustella autoaan, mutta syrjemmällä asuvat harvemmin voivat valita. Itse olen autottomuuden kannalla sen verran vahvasti, että tulevat työpaikat ja asuinkunnat tulee määritellä sen mukaan, missä sama elämäntyyli voi jatkua huolettomasti. Tässä koen toistaiseksi pientä ristiriitaa ajatusteni kanssa, sillä vuoroin olen keskustaelämisen kannalla ja toisena päivänä haaveilen pienestä tuvasta peltojen keskellä. Kompromisseja, kompromisseja… 🙂

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): liikenne. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Pyhä lehmä pihassa

  1. kiikulainen sanoo:

    Minulla on haaveena, että voisimme muuttaa miehen kanssa mökille, kun lapset ovat muuttaneet kotoa pois. Siis vielä ollessamme työelämässä, ennen eläkeikää. Nyt jo käymme paljon mökillä ympäri vuoden.

    Auto on ja tulee olemaan meille välttämätön mökkimatkoilla. Maaseudulta on nipistetty julkiset yhteydet täysin minimiin. Mökkimme naapurin lapset pääsevät vielä bussilla kouluun, mutta esim. lukiolaisille ei ole kyytiä takaisin kotiin 😳 Viimeinen bussi lähtee kirkonkylältä kylille päin klo 15 ja lukio loppuu klo 16. Siinä sitten aina mietitään, etä kuka pääsee kenenkin kyydissä, kun kotimatkaa on 30 km.

    Mielestäni lainsäädännön pitäisi ehdottomasti ottaa sopivilla verotuksellisilla keinoilla huomioon auton tarpeellisuus. Jos asut hyvien julkisten yhteyksien ulottuvilla, maksaisit esim. ajoneuvoveroa enemmän kuin maalla asuvat.

  2. snipsi sanoo:

    Koko maan laajuudelta tosiaan on nuo julkisen liikenteen yhteydet vähän niin ja näin – isot kaupungit hoitavat homman hyvin kotiin ja siihen se sitten jää.

    Mielenkiintoista tuo lainsäädäntö-ajatus ja ihan kannatettava. Vaikka olen valinnanvapauden kannalla, olisi hyvä jos julkisen liikenteen käytöstä saataisiin jollain tavalla tehtyä entistä houkuttelevampaa, käytettäisiin siinä sitten keppiä tai porkkanaa. Se olisi lopulta suuri etu – julkisen liikenteen yhteydet paranisivat ja ns. turha autoliikenne vähenisi.

  3. Hei, kiitos artikkelista! Olen käynyt tuttavieni kanssa paljon keskustelusta autottomuudesta ja autoilusta. Asun isossa kaupungissa Keski-Euroopassa hyvien kulkuyhteyksien päässä, eikä minulla ole autoa. Kollegani, joka kannattaa autoilua, on sitä mieltä, että kaikkihan jossain vaiheessa hankkivat auton, ja että usein ensimmäinen iso säästökohde/hankita on juuri se oma auto. Itse en ole koskaan haaveillutkaan auton hankinnasta.

    Olen sitä mieltä, että autoton näkee paljon enemmän vaihtoehtoja kuin autoileva. Jos auto on, se on usein ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto, valitettavasti. Autottomana puolestaan lyhyillä matkoilla kävelen tai pyöräilen, huonolla säällä käytän julkisia. Jos on joku tilaisuus (tyyliin häät), johon pitää pukeutua paremmin tai on tavaroita kannettavana, lyhyitä matkoja menee muutaman kerran helposti taksilla ilman että kustannukset nousevat pilviin. Hieman pidemmillä matkoilla käytämme mieheni kanssa yleensä junaa. Huonekaluja yms. hankittaessa voi valita kotiinkuljetuksen, vuokrata (paketti)auton tai vaikkapa jakaa automatkan kaverin kanssa. Vaihtoehtoja on siis useita, joita ei ehkä ensimmäisenä tule ajatelleeksi. Lisäksi koen, että minulle parkkipaikan etsiminen ja autosta huolehtiminen (vakuutukset, korjaukset, katsastukset, autopaikan hankinta…) vaikuttavat stressaavammalta puuhalta kuin vaikkapa kulkureittien sumpliminen julkisilla.

    Ymmärrän toki, että kaikissa elämäntilanteissa ja Suomessa pitkien välimatkojen takaa autottomuus ei sovi kaikille, mutta ainakin omassa tilanteessani olen todella tyytyväinen elämään ja liikkumismahdollisuuksiini ilman autoa. Ja sitä paitsi pyöräily ja kävely pitää yllä kuntoa eikä saastuta kanssakulkijoita. Mutta autoihmisiä on usein vaikea vakuuttaa näkemään muita mahdollisuuksia…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s