Materian poistaminen tekee edelleen hyvää

Ihanaa, viime päivinä on taas ollut erityisen mukava olo omista valinnoistaan. Oikein hymyilyttää, kun mietin tätä tavaranpoistoa. Kuinka se vaan tuntuukin niin helpottavalta heittää tavaraa pois, minä jo melkein luulin, että ei tästä asunnosta enää hirveän paljon saa irtaimistoa poistoon. Mutta saa, kokoajan!

Ehdin olla hieman levottomissa tunnelmissa viimeisten parin viikon ajan – muuttoajatukset valtaavat tilaa pääkopasta, ruokavaliotottumusten muuttaminen stressaa, työt vievät aikaa opiskeluilta, tavoitteiden ja realiteettien välillä on melkoisesti ristiriitaa… sellainen monen asian summa, joka kiteytyy itselläni mielen levottomuuteen. En oikein saa otetta mistään ja samalla yritän saavuttaa tuhatta asiaa. Kroppa on jumissa ja kipeä, mutta yritän silti repiä siitä viimeisetkin tehot irti ilman huoltamista. En kykene keskittymään.

Kun sain käsiteltyä asioita itseni kanssa aivan rauhassa, ja sen myötä selvitettyä osa-alue kerrallaan toimintasuunnitelmat, paino harteilta katosi aivan sekunneissa. En oikein osaa sanoa, kuinka paljon mielen keventymiseen vaikutti se, että sain kierrätettyä kauan uutta kotia etsineitä tavaroita, jotka veivät asunnossani turhan paljon tilaa. Se puhdisti ilmaa.

Muistan pari vuotta sitten katsoneeni kuvia minimalistista kodeista, huokaillen niiden perään, mutta samalla ajatellen, että ne ovat saavuttamattomissa, sillä tavaramääräni olisi vähintään nelinkertainen. En ajattele enää niin. Olen oppinut kyseenalaistamaan niin täydellisesti lähestulkoon jokaisen pölyä keräävään kapistuksen kodissani, että tiedän pärjääväni hämmästyttävän vähällä. Ja se on niin vapauttavaa!

Yhden uuden ostoksen tein, joka sai paikkansa eteisen lipaston alta. Vaa’an. Sen lisäksi, että poistan ylimääräistä tavaraa ja stressinaiheuttajia elämästäni, tavoittelen myös muutaman ylimääräisen elintasokilon poistamista. Ja tällä hetkellä olo on toiveikas ja luottavainen 🙂 Ihminen on kyllä niin todentotta psykofyysinen kokonaisuus, kaikki vaikuttaa ihan kaikkeen.

Toivottavasti spontaani ilonpurskaus inspiroi muitakin ajoittaisia synkistelijöitä 🙂

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Elämänhallinta, Pään sisällä tapahtuu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Materian poistaminen tekee edelleen hyvää

  1. Kitupiikitär sanoo:

    Heippa taas ja kiitos inspiraatiosta parempaan elämänlaatuuni! Minäkin vähentelen tavaraa päivä kerrallaan, vaikka mikään hamsteri en ole koskaan ollut. Eilen tein kuitenkin päätöksen myydä kattavan Muumi-mukikokoelmani pikkuhiljaa pois. Ne eivät tuota minulle enää sellaista iloa kuin joskus ennen. Mukeja keräilevät jo niin monet muutkin, harvinaisia mukeja en raaski käyttää, mutta esilläkään en niitä halua pitää. Eli kymmenet mukit keräävät vain pölyä kaapin perällä, ja katan muutenkin pöytään mieluummin valkoiset ja ajattomat Teema-mukini. Mitä alustavasti katselin myyntihintoja, näyttää siltä, että mukeista voi saada sievoisen summan. Enemmän se tuottaa iloa minulle säästötililläni tai sijoitusrahastossa korkoa kasvamassa.

    • snipsi sanoo:

      Kiitos itsellesi kommentista! 🙂
      Isomman kokoelman myyminen kertarysäyksellä vaatii jo vähän ajatustyötä ja tarkkaa pohdintaa siitä, onko tästä minulle enemmän hyötyä kuin harmia. Minullakin on ollut muutama muumimuki, jotka myin viime syksynä – niistä todella maksetaan yllättävän hyvin. Itse olen kallistunut ajattelemaan, että sijoitusmielessä pyrin säästämään taidetta seinilläni. Sen sijaan olen myynyt ties mitä kippoja, kuppeja, keräilyesineitä ja levykokoelmia, sillä en näe tavaran säilyttämistä sen joskus mahdollisesti kasvavan arvon vuoksi kovin tärkeänä – kupit muuttuvat omissa silmissä roinaksi, josta haluaa vain eroon. Tästä on keskusteltu monen kanssa, jotka kauhistelevat, että tänään myyty madonnan levy voi maksaa triplasti kymmenen vuoden päästä. No, voi harmi ; )

  2. Inspiraatiota tavaran vähentämiseen sain minäkin. Kiitos! Hamstrasin kymmenen vuoden ajan ”löytöjä” kirppareilta nurkkiini, ja nyt viimeisen vuoden olen karsinut tavaroita vähän kerrallaan. Sain taas uutta uskoa siihen että tämä projekti joskus valmistuukin! Tuo Kitupiikittären mainitsema keräily kuulostaa tutulta. Yhtäkkiä huomasin että ennen iloa tuottanut kokoelma ei enää tunnukaan kivalta tai tarpeelliselta. Nurkissani pyörii laatikoittain askartelutarvikkeita, enkä ehdi ikipäivänä käyttää niitä kaikkia vaikka askartelisin aamusta iltaan. Päätin juuri lahjoittaa suuren osan kokoelmastani läheiseen päiväkotiin.

    • snipsi sanoo:

      Mukava kuulla! 🙂
      Minä olen kantanut iät ja ajat ties mitä halpaa ja kivaa kirppareilta, että ei riitä päivä niitä ostoksia luettelemaan.. Askartelutarvikkeista tuli mieleen, että muutama vuosi sitten näpräsin paljon pikkuaskartelujen parissa, joiden vuoksi tuli ostettua ties mitä tilpehööriä. Lopulta sitä oli pahvilaatikollinen. Kun vuosi kului avaamatta sitä laatikkoa, kiikutin koko sisällön siskontytöille. Nyt on taas glitterit, silkkipaperit ja muut hileet kovassa käytössä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s