Vielä lisää itsensä määrittelemisestä

Hauska detalji muistui mieleeni eilen illalla.

Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, kuinka suorastaan varkain olen määritellyt itseäni erilaisten tavaroiden kautta: tällä dvd-boksilla edustan tyylikästä ja trendikästä elämääni, tällä kirjalla kerron teille kuinka vakavastiotettava reppureissaaja olenkaan. Olen aina ajatellut, että kirjahyllyni täytyy olla sellainen, että sitä kehtaa esitellä. Siellä pitää olla tavallista fiksumpaa luettavaa, mielellään monenlaista. Mielellään muutakin kun H. Pottereita.

Sattuipa sitten yhtenä päivänä viime vuonna, kun asuin pienen hetken solussa, että poissaollessani uusi kämppikseni oli tullut käymään asunnolla. Jälkeenpäin tapasimme ja juttelimme niitä näitä. Tämä kämppis sitten sanoi minulle jossain vaiheessa, että hän yritti kovasti ottaa selvää millainen ihminen kämpässä asuu ja yritti saada osviittaa selaamalla kirjahyllyäni! (mainittakoon, että hylly oli tupakeittiössä, ei omassa huoneessani)

Olin aivan järkyttynyt 😀 naurahdin hermostuneesti ja aloin sivusilmällä pälyilemään kirjariviä. Oliko siellä jotain tosi noloa? Potterit oli onneksi piilossa, sanakirjat on ihan ok, saksankielinen kaunokirjallisuus täydellinen pelastus. Hieman feministien teoksia… ja ihan hillitön rivi koirakirjoja. Voi ei, onko niitä enemmän kuin ”fiksuja kirjoja”? Oliko tuo sarjakuvakirjakin rivissä mukana, perhana! Onneksi seassa oli vielä pari utopistista tenttikirjaa, vaikutan hyvin älykkäältä, vaikka en itsekään saa niistä teoksista mitään irti.

Kaiken sen ajan mitä toivoin kirjahyllyni edustavan jotakin ihannetta minussa, sainkin kuukauden ahdistuskohtauksen tajutessani, että joku ihan tosissaan selasi sitä riviä ja pyrki täten analysoimaan jotakin minusta. Hirvittävää. Jotenkin intiimiä. Tekisi mieli mennä eteen estelemään moinen toiminta ja suojella yksityisyyttään. Älä katso!

Tämänhetkistä kirjahyllyäni (ei sitä oikein voi siksi kutsua, muutama hassu kirja jäljellä…) katsoessani koen huolettomuutta. Siellä alkaa olla vain parhaista parhaimmat. Kirjoja on niin vähän, että jonkun kysyessä ”missä loput on”, voin todeta kirjaston pitävän niistä hyvää huolta. Jos minulla olisi vielä 50-100 kirjaa, sen määrän todella olisi pitänyt määritellä itseni. Alle kymmenen kirjaa hyllyssä ei päästä ketään uteliasta vielä liian lähelle sielunelämääni.

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Elämänhallinta, Kamat kuuseen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s