Ruokaisaa

Onneksi olen kirjoittanut tuonne sivupalkkiin, että tekstini ovat sekavaa solinaa, joten voin hyvällä omallatunnolla hyppiä aiheesta toiseen tai lisäillä ajatuksia näin jälkikäteen.

Niistä uuden vuoden lupauksista. Mielen reipastumisen lisäksi ihan sellainen hieman konkreettisempi on kyllä ehdottomasti ruokaremontti. Ai kamala miten huonosti olen syönyt viime aikoina. Kyse ei ole vain selkeistä herkuista ja mässäiltävistä, vaan perusruuasta. Eineksien määrä on kasvanut parin kuukauden aikana hillittömästi, aika lailla samassa suhteessa kun työpäivienkin määrä. Syön luvattoman ravintoköyhää ruokaa ja paikkailen sitä sitten pitkin päivää leivällä, puurolla, hedelmillä ja vihanneksilla. Nälkä nyt ei vaan lähde valmisateriasta.

Päätinkin, että en enää osta mikroaterioita töihin (enkä muutenkaan, mutta työpäivät on heikko kohtani) enkä kuitenkaan mene pelkällä leivälläkään, vaan ihan reippaasti teen kotiruokaa niin että sitä riittää vielä seuraavalle päivälle. Tässä on vielä sellainen toinen pointti, että tapanani on syödä aika hillittömiä määriä ruokaa kerralla. Ai miten niin on outoa syödä 400 grammaa jauhelihaa kerralla? Mitäs on sen kokoisia paketteja tarjolla! Tässä vaiheessa koen pientä tarvetta todistella, että en suinkaan ole lihava tai dieetin tarpeessa. Siihen en lähtisikään. Tarvitsen vain hieman tolkkua sekä ruoan laatuun että määrään. Olen ikäänkuin huijannut itseäni toteamalla että tämähän on sitä PERUSRUOKAA, kyllä tätä saa mättää lautaselle ihan runsaalla kädellä! Karkkipussi lihottaa, makaronilaatikko ei ja sitä rataa. Einesruukut kolmatta päivää on ihan jees ja okei. Sitten mietitään mikä on kun ei suksi luista, jalka nouse ja mieli piristy.

Kummasti sillä ruoalla on vaikutusta ihmisen kokonaisvaltaiseen olotilaan. Olen itse syönyt pitkiä aikoja superterveellisesti ja sitten olen antanut olla ja napsinut kitaani kaiken mitä eteen laitetaan. Ei kahta puhetta kumpi on tuonut sekä fyysisesti paremman olon. On se jännä kuinka hyvin nämä asiat tiedostaa, mutta silti löytää perusteluja mikrokippoja lämmitellessä. Ja mainittakoon, että tällä viikolla olen syönyt mm. kanakeittoa, jauhelihapihvejä ja broileria kermakastikkeella – made by saarioinen. Ei taida positiiviset ajatukset kantaa kovin pitkälle…

Tämä ruoan laadun parantelu on selkeästi yksi osatekijä kokonaisvaltaisesti tyytyväisemmän itseni kehittämiseen. Olen saanut jo niin paljon voimaannuttavia hetkiä karsiessani tavaroita (alamme lähestyä tilannetta, jossa esimerkiksi vielä 50 tavaran hävittäminen alkaa olla haasteellista), pohtiessani oman elämäni prioriteetteja (oma aika, urheilu, kirjoittaminen, lukeminen… näitä pyrin asettamaan etusijalle jättäen työnteolle lähinnä elämän rahoittamisen roolin) ja miettiessäni missä haluan itseäni kehittää (avoimuus uusille kokemuksille, kielitaito, puolimaraton), että nälkä kasvaa syödessä. Siinä missä vaatekaapin järjestelyn jälkeen hamuaa astiakaappia, minä olen jo tavaran vähentämisen jälkeen asettamassa järjestykseen muita osa-alueita elämässäni.

Uskon aidosti, että jatkuva flunssakierteeni ja tukkoinen olotilani ovat osaltaan seurausta muun muassa heikosta ravitsemuksesta. Nyt otankin tarkkaan syyniin miten terveellisempi ruoka vaikuttaa sekä mieleen että kroppaan.

Lopuksi sanottakoon, että olen käynyt pitkiä itsetutkiskeluja aiheesta miksi olen syönyt näin huonosti ja minusta tuntuu, että koska taustallani on ollut sellainen ortoreksiaa lähentelevä elämänvaihe, taidan alitajuisesti pelätä mitkä seuraukset supertiukalla ruokavaliolla olisikaan. Alkaisinko taas skitsoilemaan sen makaronilaatikon hiilareista? Olen jo kerran läpikäynyt natsikuurin mitä tulee ruokailuun ja liikuntaan, ja laihasta rungosta huolimatta juuri muuta ”hyvää” siitä ei jäänyt jäljelle. Aivan rehellisesti pelkään painavanani näkymätöntä ON-nappia ja löydän itseni järsimästä porkkanoita päivällisaikaan. Olen kaikki tai ei mitään – henkinen ihminen ja siksi suhtaudun varauksella koviin muutoksiin elämäntavoissa. Ne menee tässä osoitteessa nimittäin melko helposti yli. Silti tiedostan, että on olemassa kultainen keskitie johon pyrkimällä saavuttaa parhaan mahdollisen olotilan. Nyt hamuilen siihen suuntaan! 🙂

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Pään sisällä tapahtuu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s