Mitä jos…?

Tulet kotiin ja huomaat, että ulko-ovi on murrettu auki. Sinut on ryöstetty. Kodissa kaapit auki, kaapeista heitelty tavarat lattialle, kaikki on yhtä kaaosta… Mitä tavaroita hakisit ensimmäisenä, toivoen hartaasti, että ne ovat edelleen tallessa ja ehjinä? Ei oteta lukuun nyt mahdollisesti kotona asustelevia lemmikkejä, näissä mielikuvissa ei vahingoiteta eläimiä 😉

Yllätyksekseni huomaan, että minun on suorastaan vaikea aloittaa tätä listaa. Kun miettii mikä on ylivoimaisen tärkeää, ei heti tule mieleen oikein mitään. Toivoisin, että lukuisat asuntoa koristavat valokuvat olisivat paikoillaan. Kamerani ja läppärini myös(vaikka ne taitavat olla ensimmäisenä nyysimislistalla). Kauhean kiva jos jotain vaatteita olisi säästynyt, ei tarvisi puolialasti kulkea. Taulut jos olisivat edelleen seinällä, niillä on kaikilla jonkinlainen merkitys minulle.

Lopulta ei niin kamalasti. Tietenkään en toivoisi kenenkään täältä hakevan omin luvin tavaraa pois, mutta kun katselen ympärilleni, en koe sen suurempaa kiintymystä oikein mihinkään. Mitään erityisen kallista minulla ei olekaan. Läppäri taitaa olla kalleimmasta päästä ja tämäkin on halpa. Suurin osa huonekaluista on joko todella vanhoja tai todella edullisia. Kaikki ovat korvattavissa. Kirjat olivat joskus paha paikka, mutta nyt kun olen suurimman osan antanut/myynyt pois, koen asenteeni lieventyneen niidenkin kohdalla. Aina saa uusia, jos siltä tuntuu, mutta eipä ole tuntunut. Kirjasto on hyvä säilytyspaikka. Vaikka puhun näin ”tunteettomasti” omaisuudestani, nautin silti suunnattomasti kotona oleilusta, omien tavaroideni keskellä. En vain enää määrittele itseäni niiden kautta.

En muista olenko aiemmin siteerannut suurta ajattelijaa, Nuuskamuikkusta 😉 mutta mieleeni tuli pari lainausta:

”Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.”

 ”Kiitoksia paljon, mutta tulin juuri ajatelleeksi miten vaarallista on rasittaa itseään liialla omaisuudella.”

Olen itse taas näiden pohdintojen äärellä, sillä suunnitelmissa on pari matkaa keväälle. Toivon, että toteutuvat. Ja jos ja kun toteutuvat, tarkoituksenani on matkustaa hyvin kevyesti. Vaikka reissaaminen ja asuminen eivät kohtaa samalla tasolla mitä tulee tavaroiden tarvitsemiseen, uskon kevyen kantamuksen korreloivan myös elämisen kanssa. Jos pärjään pienellä pari viikkoa, varmasti pärjään myös normaalissa arjessani.

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Pään sisällä tapahtuu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s