Kotona

Laskeskelin, että neljän vuoden sisällä olen muuttanut kuusi kertaa. Näiden kertojen lisäksi olen viettänyt kaksi kesää lapsuudenkodissani, jolloin muutoliikennettä on myös ollut jonkin verran.

Kuvittelin aiemmin, että löydän mukavan asunnon ja viihdyn siellä koko opiskeluaikani. Näitä asuntoja on koko opiskelun aikana ollut yhteensä kahdeksan! Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen nykyiseen, tätä jonotin pitkän aikaa.

Olen asunut solussa neljän eri kämppiksen kanssa. Se on ihan siedettävää, mutta lemmikkien kanssa melko mahdoton yhdistelmä. Minulla oli onneksi aina rauhalliset kämppäkaverit. Olen asunut kolmessa kaksiossa sekä yhdessä jonkun kanssa että yksinäni. Ehdottomasti kolhoin kokemus oli 58neliötä omaan käyttöön – ei enää ikinä! Kaksi yksiötä on taustalla, 16 neliön ja 35 neliön, tämä jälkimmäinen on nykyinen boksini 🙂

Vauhdikkaat juonenkäänteet asumiskuvioissa ovat todella auttaneet vähentämään kuormaa. Kahden viimeisen muuton kohdalla huomasin kantavani samoja kasseja ja laatikoita, joita en ollut edes avannut pariin vuoteen. Siirsin ne suoraan varastosta toiseen varastoon. Pitkään jaksoin päivitellä asiaa tekemättä sille silti mitään konkreettista. Voi voi kun tätä tavaraa on näin mahdottomasti, enhän mä näillä mitään tee! Luopumisen tuska materiasta oli silti syvällä ja varasto oli mukavasti out of sight, out of mind. Siellä oli, kärsitään niistä sitten taas seuraavana muuttopäivänä.

Nyt on tilanteelle tullut dramaattinen käänne. Varasto on niitä paria baarijakkaraa ja pientä muovipussillista (kesävaatteita- ja kenkiä) lukuunottamatta tyhjä. Omassa asunnossani on TYHJIÄ HYLLYJÄ. Olen hieman pahoillani siitä, että en vielä miniyksiöaikanani kerännyt rohkeutta tätä karsimistehtävää varten, sillä olisin mahtunut sinne mainiosti nykyisen tavaramääräni (miinus sohva) kanssa. Päätös muuttaa pois ei siis johtunut asunnon koosta vaan seinien paksuudesta – riisipaperiseinät yhdistettynä 18-vuotiaisiin juuri kotoa pois muuttaneisiin naapureihin ei viihdyttänyt minua erityisen pitkään. Tällä hetkellä voisin muuttaa puolet pienempään asuntoon, jos vuokra olisi yhtälailla puolet pienempi. Täällä reilun kokoisessa yksiössä alkaa olla jo liian paljon tilaa 😉

Huomaan siis levottomuuteni asumisvalintoja kohtaan olevan ilmeisesti pysyvä ominaisuus. Olen myös miettinyt, onko minimalistisuuden tavoittelulla jotain tekoa muutoshaluisuuteni kanssa – pitääkö koko ajan olla karsimassa, sisustamassa, muuttamassa, siivoamassa..? Enkö vain osaa olla? Luotan kuitenkin itseeni tässä asiassa, en ole pimahtamassa tai muuttamassa luolaan pelkän tulitikkuaskin kanssa. Koen, että useat asunnot ovat olleet väliaikaisratkaisuja, ja niihin muuttaessani olin jo tietoinen seuraavasta muutosta. Tämän asunnon kohdalla tilanne on toinen.

Nautin suuresti kynttilärivistä ikkunalaudallani, kapeasta kirjahyllystä jota koristaa lähinnä valokuvakehykset kuin pitkät pinot kovakantisia, huonekasveista, joita en tosin vahingossakaan tunnista minkään tietyn kasvin edustajaksi, koirasta, joka makoilee pehmeällä matolla jalat kohti kattoa, seinästä jonne olen kiinnittänyt lapsuudenaikaisen piirrustukseni… Joulun tunnelmaa ovat luomassa kolme pientä tonttua ikkunassa. Se saa riittää. Nautin pikkuriikkisestä makuuhuoneestani, jonne mahtuu sänky, yöpöytä ja pieni lipasto. Sen seesteinen tunnelma luo puitteet hyville yöunille, mitään häiritsevää huoneesta ei löydy. Tupakeittiö, ”kodin sydän” sen sijaan on värikkäämpi ja valoisampi, kotoisampi. Kaikki elektroniikka löytyy täältä, täällä tehdään koulutyöt, ollaan aktiivisia. Pidän siitä, kuinka hyvin olen saanut luotua näihin kahteen tilaan oikeanlaisen ilmapiirin.

Uskon, että jatkuva uuden ja paremman etsiminen on hallittavissa ja parannettavissa oleva ominaisuus ja tällä hetkellä pyrin keskittymään tämänhetkisen elämäni puitteisiin. Minulla on nätti asunto, mielenkiintoiset opinnot, töitä, ystäviä, lemmikki… Palapelistä ei juuri osia puutu. Oma haasteeni on keskittyminen, rentoutuminen, hetkessä eläminen. Joskus ajattelin pitkän reppureissun tekevän oloni auvoisaksi. Nyt en uskalla sille reissulle lähteä, ennenkuin kotona, omassa päässäni, on asiat hyvin ja järjestyksessä. Itsensä etsimisen voi aloittaa omalla kotisohvallaan istuen.

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Asuminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s