tavarasta eroon pääseminen

Olen viime kuukausien aikana saanut konkreettisesti tietää kuinka uskomattoman hankalaa voi olla omaisuutensa myyminen. Olen käynyt hiljattain läpi vaatekaappini, kirjahyllyni ja cd/dvd-kokoelmani. Vaatteiden kohdalla ensin heitin ronskisti jäteastiaan kaikki rikkinäiset, nuhjaantuneet ja nyppyyntyneet rievut. Sen jälkeen jäi vielä korkeat kasat vaatteita, jotka ovat vallan käyttökelpoisia, mutta ei itselleni sopivia. Luulin, että muodikkaista ja osin kalliistakin vaatteista on hävyttömän helppoa päästä eroon, kun ne myy pikkurahalla pois.

Juupa juu.

Ei meinaa mennä! Ilmoitukset ovat selkeät, tuotteen kuva on edustava eikä ketään kiinnosta. Mekko, josta maksoin lähemmäs 70 euroa, tingattiin neljään euroon ennen kuin löysi uuden omistajan. Kyseistä vaatekappaletta oli käytetty pari kertaa ja se olisi käynyt uudesta. Olen monesti ihmetellyt uuden auton ostamista; sen hintahan romahtaa sillä hetkellä kun kiesi ajetaan kaupasta ulos. Oli kovin murheellista sisäistää, että samat säännöt ne on vaatteillakin. Pari kertaa käytetty, kerran pesty – summan on oltava yksilukuinen.

En silti ole sitä mieltä, etteikö kaupasta saisi ostaa uusia vaatteita. Päinvastoin, olen miettinyt kuinka osaisin ostaa vaatteita, joita en olisi hetken päästä myymässä pois. Vaikka muotiblogit ovat minulle pikkuisen vaarallista materiaalia, olen saanut niistä hyviä vinkkejä omaan tyyliini. Tällä hetkellä minulla on kirjoitettuna lista vaatteista, joista haluaisin vaatekaappini koostuvan. Kun löydän jotain laadukasta ja tyylikästä ja täydellistä kyseiseltä listalta, voin ostaa sen ja samalla kierrättää jotain epäsopivampaa pois omasta kaapistani. Hiljaa hyvä tulee.

Kirjahyllyni oli joskus nimensä mukaisesti kirjahylly. Nyt olen päässyt tilanteeseen, jossa hylly on kapea tikapuita muistuttava hökötys (siis aivan ihana huonekalu, mutta kaukana perinteisestä kirjahyllystä 🙂 ) Siellä majailee koulukirjani, yksi kirjasarja ja reilu kymmenen muuta kirjaa, kaikkea koirakuiskaajasta Hermann Hesseen. Vielä on supistettavaa, mutta kirjoja olen antanut eteenpäin/myynyt saman verran kun niitä hyllyssä on yhteensä jäljellä! Ja kirjoista on sikäli ihana päästä eroon, kun edelliset muutot ovat vielä hyvin mielessä. Onko mitään kamalampaa kannettavaa kun täyteen pakatut kirjalaatikot? Olen itse lukutoukka, mutta kirjasto on ystävä.

Minulla ei ole CD:tä eikä DVD:tä ollut missään vaiheessa kovin korkeita pinoja, mutta onhan niitäkin kertynyt. Tästä leijonanosan lahjoitin suoraan perheenjäsenilleni, ja muutama jäi vielä ”säilytetäänkö vai ei” – listalle. Tajusin melko pian, että ei niitä säilytetä ja olen nyt sinnikkäästi yrittänyt myydä satunnaisia leffoja. Ihan tuskaa tämäkin touhu. Eurolla saisi kaksi pari vuotta vanhaa leffaa, mutta harvalle kelpaa.

Nyt kaikki levyt on uusissa kodeissa, vaikka muutama oli erityisen tiukan pohdinnan alla. Ikimuistoiseen tapahtumaan liittyvä soundtrack oli suorastaan koriste-esineeseen verrattavissa, mutta tuumailujen jälkeen pystyin luopumaan jopa siitä. Ja se oli merkittävä hetki. Kun pystyy luopumaan jostain esineestä, jota on vaalinut useita vuosia, vapautuu monen muunkin asian kohdalla. Sen jälkeen kirjapinon karsiminen oli lastenleikkiä.

Nyt kun itselleni niin tärkeän levyn lahjoittamisesta on jo hieman aikaa, voin kertoa, etten ole sitä juuri ajatellut. En koskaan kuunnellut levyjä, stereotkin ovat sängyn alla, ja youtubesta löydän biisit uudestaan jos jotain tiettyä tekee mieli kuunnella.

Nyt kun olen kuvannut ja tehnyt myynti-ilmoitukset tavaroistani, ei olla vielä voiton puolella vaikka joku olisi jostakin paidasta tai kirjasta kiinnostunut. Sitten sovitaan tapaamisia, sumplitaan kahden ihmisen aikataulujen välillä missä ja milloin näkisimme. Olen kuluttanut naurettavan paljon aikaa tavaroiden myymiseen! Välillä tekisi mieli heittää nuo tavarakasat suoraan roskiin, jotta säästyisi tältä ravaamiselta. Huomiselle on kaksi treffiä kävelymatkan päähän, aamulla ja iltapäivällä. Illalla minun pitäisi käydä keskustassa. Tänään kulutin 75 minuuttia yhden tunikan myymiseen. Rikastuin muutaman euron. Toinen juttu on ne tuhottoman useat kerrat, kun ostaja tekee oharit. Tällä viikolla olen odottanut 25 minuuttia turhaan koiran kaulapanta kädessäni. Sovittu tapaaminen oli ”unohtunut”. Tänään samasta pannasta peruttiin varaus kolme tuntia ennen tapaamista. Tämä on melko jännittävää touhua ja olen joka kerta ostajan tavatessani aidosti ilahtunut kun myynti saadaan suoritettua loppuun asti 😀

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Kamat kuuseen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: tavarasta eroon pääseminen

  1. Paletti sanoo:

    Olen huomannut saman, tavaroiden myyminen tai vaihtaminen on yllättävän vaivalloista puuhaa. Nykyään vien melkein kaiken suosiolla esim. SPR:n Konttiin tai tavarasta riippuen mihin milloinkin. Poiskaan ei halua heittää käyttökelpoista kamaa, mutta olen päättänyt etten ajattele rahaa enää luopumisvaiheessa – eikä ne saadut pennoset ole sen ajantuhlauksen arvoisia… No paraneepa motivaatio taas välttää hutiostoksia 🙂 .
    Kiintoisaa luettavaa tässä blogissa, heti piti kahlata tekstit alkuun asti!

    • snipsi sanoo:

      Itse olen alkanut tässä vaiheessa myös siirtymään entistä enemmän lahjoittamisen puolelle, sillä tavaraa on vaan niin vaikea saada myytyä. Keskittymiskyky kaupoilla on kyllä tarkentunut, kun oikein rasittaa päätään miettimällä, tuleeko tämä käyttöön vai kierrätykseen 🙂

      Kiitos kommentista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s