tungosta

Tein tänään koiran kanssa tunnin lenkin alkuillasta. Päivän ensimmäisellä lenkillä seikkaillaan metsässä, seuraavalla tehdään reippaaseen tahtiin kävelylenkki, lukuisat nuuskuttelutuokiot toki mukaanlukien. Minulle lenkkeily on ollut koko ikäni parasta terapiaa – se on sitä aikaa kun saa täysin vapaasti pohdiskella ja ajatella omia asioitaan, haaveilla tulevasta tai analysoida vanhoja tapahtumia. Tänään mietin pitkään millaisista asioista kirjoittaisin blogiin. Ajatuksia tuli tulvimalla – en ehtinyt ajatella yhtä ideaa loppuun kun toinen jo putkahti mieleen. Nyt koneella istuessani tuntuu kuin ajatustuotannossani on pieni aukko, josta pyrkii tusina eri ideoita kerralla  ulos. Ne kaikki blokkaavat toisensa enkä minä saa kiinni yhdestäkään tarkkaan mietitystä aiheesta.

Haluaisin jakaa ajatuksiani konkreettisesta tavaran poisheittämisestä. Televisiosta luopumisesta. Vaatekaapin ryhtiliikkeestä. Laadusta joka korvaa määrän. Vapaa-ajasta. Omista suurista unelmista. Matkustamisesta pikkurahalla. Pienen asunnon haasteista (lähes vuosi 16 neliön yksiössä teki mestariksi!) Siitä mitä saa kun osaa luopua. Stressin vähentämisestä. Rahan säästämisestä. Priorisoinnista. Liikunnasta. Lukemisesta. Elämyksistä. Itseensä luottamisesta. Tavoitteiden saavuttamisesta.

Olen kerännyt tavaraa molemmin käsin kun on vain tarjottu, tehnyt heräteostoksia ja tuhlannut inhottavan suuria summia johonkin, jota ilman olisin mainiosti pärjännyt. En vain tiennyt sitä sillä hetkellä. Olen ollut erityisen taitava perustelemaan itselleni, kuinka urheiluvaatteeni on päivitettävä, jotta voisin mennä kahden vuoden tauon jälkeen kuntosalille. Kuinka itseään ei voi rääkätä jalkaprässissä samoilla housuilla kuin joogatunnilla. Juoksutrikoitakin olisi hyvä olla kahta, kolmea eri paksuutta, huolimatta siitä, että en käytä niitä enää alle viiden asteen lämpötiloissa. Innostun helposti asioista ja koen tarvitsevani kaiken materiaalin saman tien. Hyllyssäni on monta koirakirjaa ja koulutusopasta, eteisessä (ja loput hyllyssä) toistakymmentä hihnaa, pantaa, valjasta.. Minulla on yksi koira. Mutta innostuin. Koin tarvitsevani hyvänä koiranomistajana treenihihnan, nahkahihnan, monitoimitaluttimen, flexin ja heijastavan hihnan. Loput olen jo saanut uuteen kotiin ja tästä aiheesta on hyvä jatkaa myöhemmin lisää. Mutta minä olen innostuja.

Sen lisäksi, että innostun asioista hetkessä, koen usein vahvasti tarvitsevani määritelmän itsestäni. Muotiblogien selailun kestosta riippuen olen yleensä muodostanut päässäni listan asioista, joita minun tulisi hankkia ollakseni tietynlainen ihminen muiden silmissä. Saatan viikon sisällä ostaa vaatekappaleen joka joko sopii tai ei sovi yhteen muiden vaatteideni kanssa. Saatan ostaa kahdet lähes samanlaiset kengät.

Toisella viikolla luen Pentti Linkolan kirjoituksia ja samaistun lähes jokaiseen ajatukseen. Haluan elää ekosti, en kestä ulkonäkökeskeisiä ajatuksiani. Mietin voisinko laskea lämpötilaa vielä pari astetta (päälläni on nytkin ollut jo toista kuukautta villapaita) tai pitäisikö minun pyöräillä enemmän (keskustaan on kymmenen kilometriä eikä minulla ole edes autoa).

Ajatukseni heittelevät siis laidasta laitaan. Olen saanut tyhjennettyä mielettömiä määriä tavaraa asunnostani, olen pohtinut elämänarvojani edestakaisin ja tullut mieltä rauhoittaviin lopputuloksiin. Nyt yritän avata ajatuksiani ja oivalluksiani vähän tarkemmin.

Tietoja snipsi

Matkalla keveämpään elämään.
Kategoria(t): Elämänhallinta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s